Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Juhlien kolmantena päivänä

Juhlat ovat ohi. Äkkiä ne aina menevät, nämä kaksi vuorokautta - näin voi sanoa, sillä ilman ohjelmaa ollaan vain aamuyö. Toivon mukaan kovin moni telttaan majoittunut ei paleltunut.

Tänään kuuntelin aamuseurat kotona ja lähdin sitten ajamaan jumalanpalvelukseen. Oman jännityksensä siihen toi se, että isoveli ja käly olivat hukanneet äidin - tai äiti väitti että oli hukannut isonveljen ja kälyn. Äidin kännykkäkin reistaili, niin että yhtäkkiä palattiin iloiselle 80-luvulle, jolloin piti oikeasti sopia missä nähdään, ei voinut soittaa! Onneksi lopulta löysimme toisemme, ettei tarvinnut kuuluttaa. :)

Ehtoollisjonoja en viitsinyt ruveta kuvaamaan, mutta sutjakasti ehtoollisen jako kävi. Pappeja oli yksi penkkirivillinen valmiina, kun jumalanpalveluksen kohta alkaessa vielä kiersin äidin kannoilla. Tässä jotkut papeista saavat itse ehtoollista. Nykyinen jonosysteemi ja leivän kastaminen viiniin on erittäin sujuva tapa, ennen vanhaan jonotettiin todella polvistumaan alttarille aika monen tuhannen ihmisen keskellä.


Jumalanpalveluksen jälkeen oli kunnon tauko, jolloin ehti käydä syömässä ja jonottaa vessaan ja tavata tuttuja. Leiriydyimme suvun kanssa kenttää rajaavan muurin seinustalle vaihtamaan kuulumisia. Herättäjäjuhlilla kannattaa istua paikallaan, koska silloin tutut kävelevät varmasti jossakin vaiheessa ohi!


Lasten juhlakenttä vielä kerran. Monitorista näkyivät oikean alttarin tapahtumat.


Päätösseurojen aluksi lapset lauloivat ex-Nurmon kirkkoherran (nyk. Nurmon kappeliseurakunnan johtava kappalainen) Jouko Ikolan sanoittaman lasten virren. Jälleen kerran olin myöhässä ja pikkuväki on jo poistumassa kuorokatoksesta.


Päiväseurojen aikaan aurinko paahtoi välillä liiankin kuumasti. Muutenkin oli lämpimämpi kuin eilen. Ihmiset olivat nyt varustautuneet eilistä paremmin - näki esimerkiksi monenlaisia sukkaviritelmiä caprihousujen jatkeena... Onneksi kaupat olivat lähellä ja kesätamineissa lähteneiden oli mahdollista ostaa lämmintä päällepantavaa. No, on ollut niitäkin juhlia, jolloin on paahduttu kentällä lähes 30 lämpöasteessa...


Juhlat päättyivät perinteisesti polvirukoukseen. Tämäkin perinne juontuu eilen selostamiltani Kalajoen käräjiltä. Päätösseurojen viimeinen puhuja, tällä kertaa pastori Jouko Kuusinen, johdattaa seuraväen rukoukseen, jolloin kynnelle kykenevät painuvat polvilleen ja kykenemättömät kumartuvat penkissä. Se on aina yhtä liikuttava tilaisuus, josta en ruvennut kuvia räpsimään.

Mitä jäi käteen? Hyvin järjestetyt juhlat ja hyviä, armorikkaita puheita. Kahta kuitenkin kaipasin. Kun juhlien tunnus oli Sallikaa lasten tulla, puhuttiin tietysti paljon lapsista, kasvatusvastuusta, vanhempien valinnoista kiireisen työn ja perheen välillä. Ainoastaan Kuusinen puheessaan mainitsi meidät, joilla ei ole lapsia. Kiitos siitä hänelle, puhe oli muutenkin erinomainen.

Toiseksi kaipasin sitä, että olisi otettu kantaa tähän koko maailman "yllättäneeseen" taantumaan, sillä yleensä herättäjäjuhlilla kiinnitetään huomiota yhteiskunnallisiin asioihin. Puhuttiin niin paljon työn vaatimuksista, että olisin kaivannut jotakin huomiota myös heille, jotka on potkittu työstä kokonaan tai löysään hirteen sidottuina lomautettu toistaiseksi. Ehkä sitten ensi vuonna Kiuruvedellä, jolloin tunnuksena on Valaise varjot tiemme.

Kiitos juhlista joka tapauksessa. Oli ihana olla taas pieni tyttö ja istua äidin vieressä seurapenkissä. Muistelin niitä Ylihärmän juhlia vuonna 1982, jolloin 8-vuotiaana leikin juhlien kirjakaupasta ostetulla lelulla penkkien välissä - tuohon aikaan ei herättäjäjuhlilla ollut lapsille mitään oheisohjelmaa. Äidin mukaan tuolloinen Lapuan piispa Yrjö Sariola oli ollut minusta huvittunut, kun olin puettuna siniseen mekkoon, sinisiin polvisukkiin, sinisiin sandaaleihin, sinisiin patukkanauhoihin ja siniseen herättäjäjuhlalakkiin, jossa näkyivät kaikki juhlat 1890-luvulta 1980-luvulle. :)

Jos joku ei kuunnellut eilen oikeasta tai nettiradiosta päiväseuroja, niin ne radioidaan Ylen 1:n kautta tänään klo 18.

7 kommenttia:

  1. Oli kiva tavata! Vieläkin hytisen sitä lauantain kylmyyttä... Yrittäkää nyt vielä saada ne kiuruvetiset muuttamaan ensi vuoden juhla-ajankohta, eihän sinne juhlille tule ketään paikalle teidän häiden vuoksi ;) Ja olen kanssasi samaa mieltä, että Joukon puhe oli paras koko juhlilla. Sitä puhetta kannatti odottaa.

    VastaaPoista
  2. En valitettavasti päässyt tänä vuonna fyysisesti paikalle Herättäjäjuhlille, mutta henkisesti olin siellä ;) nettiradion kautta muun muassa. Sain myös puhelun Herättäjäjuhlilta. Puhelimesta ei kuulunutkaan soittajan ääni vaan virren veisuu...

    Samaa mieltä, että Kuusisen puhe oli hyvä. Oli monia muitakin hyviä puheita ja kaikissa vähintään hyviä ajatuksia. Herättäjäjuhlien teema "Sallikaa lasten tulla" jatkuu isossa kirjassa: "Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." Teemalause johdattaa siihen, että puhutaan lapsista, heidän arvostaan ja oikeuksistaan. Kieltämättä tärkeä asia. Kaikilla ei tosiaan ole lapsia. Osa puhujista olikin onneksi huomannut myös sen, että teemalauseen jatkolause johdattaa lapsen kaltaisuuteen itsessä, myös aikuisessa ja viittasivatkin siihen.

    EL

    VastaaPoista
  3. M, toivottavasti olet jo lämmennyt! :) Tänään ainakin oli vähän armollisempi päivä sään suhteen.

    EL, totta kyllä moni puhuja ymmärsi jatkaa teemaa meihin aikuisiinkin. Aika jännää kuitenkin, että lapsettomuutta niin vähän käsiteltiin. Ehkä kenellekään ei vain tullut mieleen?

    VastaaPoista
  4. Minä sain tuliaisia juhlilta: isotekstisen nuottipainoksen siioninvirsistä! Tulevan talven seuroissa on varmasti monta kateellista (virn), kun minä siitä veisailen. Teksti näkyy kyllä vierustoverillekin, joten pannaan lahja jakoon!

    VastaaPoista
  5. Palaga, isoveli oli ostanut äidille samanlaisen. :) Oli muuten tyytyväinen, paitsi ei tykännyt siitä että siinä oli ne nuotit...

    VastaaPoista
  6. Minä olin joskus kirjeenvaihdossa tuon Ikolan Joukon tytön kanssa.

    VastaaPoista
  7. Onkos Jouko Ikola sinulle sukua? Olen tavannut hänet joskus isäni merkkipäivänä. Ja koululaisina olimme samoissa henkisissä kilpailussa lausumassa runoja, kuinkas muuten.

    VastaaPoista