Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Ikoolaaset

Tällä kertaa törsäsin herättäjäjuhlilla tavallista vähemmän rahaa. Toivon mukaan on aikuisuuden merkki, kun ei ihan kaikkea tarvitse saada. :)

Muutaman kirjan sentään ostin. Tarjouksessa oli Heli Karhumäen kirjoittama Jaakko Elenius, Härmän vikuri (Kirjapaja Oy 2006). Olen lukemisessa vasta puolivälissä, mutta rohkenen suositella jo jokaiselle, jota vähänkin kiinnostaa viime vuosikymmenten kulttuurimurros sekä kirkon ja herännäisyyden lähivaiheet.

Itse ostin kirjan lähinnä siksi, että on aina kiva lukea tutusta ihmisestä. Ilokseni teksti oli loistavaa (lieneekö sitten kertojan vai kertojan ansiota - terkkuja! :). Pitkiä pätkiä on pitänyt lukea Samille ääneen joko siksi, että olen tyrskinyt kirjan ääressä, tai siksi, että on niin sattuvat sanat. Jotkut kohdat ovat paljasta evankeliumia, vaikka esipuheessa Heli sanookin, että kirjasta on turha etsiä Eleniuksen "uskonoppia". Eipä tässä niistä sen enempää, koska monet ovat varmaan rehellisesti tietyistä asioista eri mieltä kuin minä ja Elenius - mutta toisaalta, jos samaa miestä toiset syyttivät 60-luvulla taistolaiseksi ja toiset taantumukselliseksi, toiset 80-luvulla Karhunmäen opiston siirron ja toiset sen säilyttämisen kannattajaksi, niin ehkä kirjasta tosiaan löytyy jokaiselle jotakin!

Tässä kuitenkin hauska kuriositeetti. Eleniukset ovat meille sukua - selvitin herättäjäjuhlien tauolla tädeiltä, että Jaakko Eleniuksen äidinisä Matti Ikola oli minun isäni isoisän Kustaa Ikolan serkku. Ja näin erinomainen kuvaus Ikoolaasista löytyy kirjasta (kuva suurenee klikkaamalla):


Kyllä täytyy uskoa geeneihin, jos minun luonteeni näkyi noin voimakkaasti jo 1800-luvulla! :)

Riemukasta viikonalkua jokaiselle!

2 kommenttia:

  1. Tosi mukava pätkä teidän suvustanne!

    Kiitos toivotuksista ja samaa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Eikös se niin ole, etteivät omenat kauaksi puusta putoa!
    Nuo geeniasiat ovat kyllä välillä aivan poskettoman hauskoja. Juuri hiljattain naureskelin lapsenlapsen ilmettä ja toimintaa, kovasti muistutti isoäitiäni.
    Kivoja lukuhetkiä ja siuanusta viikkoosi:)

    VastaaPoista