Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Virkistystä

Eilinen päivä meni täydellisesti vaaleillessa. Postitettiin kymmeniä ohjekirjoja, opeteltiin (tai siis minä opettelin ja T. opasti) vaalirekisterin käyttöä, kannettiin 2000 vaalilippua ja 2000 lähetekuorta ja ties mitä arkistossa yhteen läjään odottamaan ennakkoäänestyksen alkamista.

Olin arkistossa tuskin puolta tuntia, se on iso arkisto enkä avannut yhtään vanhaa kirjaa - mutta jouduin ottamaan inhalaatiojauhetta kun pääsin takaisin toimistooni. Ja silti lääkäri väittää ettei minulla mitään allergiaa ole. (Uusille lukijoille tiedoksi: valmistuttuani aloitin työn historiantutkijana paikassa, jossa työpisteeni oli ensimmäiset 9 kk sisällä arkistoholvissa 50-500-vuotiaiden paperien keskellä, kunnes vaadin saada siirtää työpöytäni muualle. Tuossa työpaikassa ollessani sairastin säännöllisesti puolivuosittain karmean flunssan, eivätkä keuhkoni ole palautuneet ennalleen. Tutkittu on, mutta millekään en ole kuulemma allerginen, eikä kuulemma inhalaattorikaan mitenkään paranna oloani. Sanoo lääkäri. Minä olen eri mieltä, mutta mitäs siitä.)

Eilen naureskelin olevani kuin se pilakuva, joka on monistamon seinällä ja esittää kanslistia: jalassa hyvät kumipohjakengät, joilla juosta pomoja kiinni (minun tapauksessani juosta vaalikamaa roudaten edes ja takaisin), joustavat farkkuleggarit jotka jalassa on hyvä kiipeillä ja kumarrella, paita joka kestää mustetta ja pölyä... ;) Olin aika pirteä päästessäni kotiin, mutta kun menimme sitten (autolla) kauppaan, jalkani alkoivat siellä pettää, ja loppuilta meni lähes koomassa. Mieletön väsy.

Tänä aamuna oli sellainen olo, että nyt haluan jotakin vaihtelua. Olin fyysisesti suhteellisen levännyt, mutta henkinen puoli kaipasi vähän sparrausta. Onneksi Samin äiti soitti ja kysyi, haluammeko lähteä heidän kyydissään Seinäjoelle, kun lähtivät sinne asioille. Halusimme! Runsasta shoppausta, jäätelöä, kahvia, terassikauden avaus, kaikensorttista itsensä hemmottelua - teki hyvää. Oikein tunnen saaneeni henkisiä voimiani takaisin. Jos tässä jaksaisi vielä kolme viikkoa.

Nauroin Samille, että varsinkin Epstorin putiikeissa minusta välillä tuntui siltä, kuin olisin eksynyt muotibloggaajien vuosikokoukseen. Minulla ei missään tapauksessa ole mitään muotibloggaajia vastaan, päinvastoin seuraan itse useampaa muotiblogia. Shoppaavien nuorten naisten ulkomuoto vain oli niin viimeisen päälle ja niin tietyn tyylinen, että oikein näin heidät päivän asu -kuvissa. Ja sitten siellä seassa itseni...

Paita: itse neulottu Leaf T-Shirt
Hame: japanilaisesta kangaspalasta itse ommeltu
Leggarit (jotka eivät edes näy): Seinäjoen Cittarista joskus
Kengät (jotka eivät enää ole jalassa): Lapuan Halpa-Hallista
Kaulakoru: valmistujaislahjana aikanaan saatu KalevalaKorun Tintti
Rannekoru ja korvikset: Koruharakka
Painoa: ihan liikaa
Tukka: Pesemätön


Iloista loppuviikonloppua, nautitaan auringosta! Ensi viikolle luvataan jo sateita, vielä saisivat olla tulematta kylvömiesten vuoksi...

4 kommenttia:

  1. Voi Kaisa, kiitos kun uskallat olla ihan oma itsesi.
    Minä en aina ole:)


    Rosina

    VastaaPoista
  2. Itsekudottu paita on tosi nätti. Itse en saisi ikinä minkäänlaista päällepantavaa valmistettua.Oon ihan nolla käsitöissä, mutta kiva katsoa toisten tekemiä. Muuten kiitti blokista. sä oot ihana tyyppi, niin luonnollinen ja symppis. Jos itse yrittäisin jotain vastaavaa blokihommaa, niin mut varmaan haukuttais pystyyn. Kirjat ja kirjoittaminen kuuluu kans omiin harrastuksiini, ja niissä oon melko hyvä, vaikka en kehtais ehkä mitään julkaista. Koulussakin oli niin hävettävää, kun aina mun ainekirjoitus luettiin ja inhotti kuulla omia sepustuksia...Kaunista kesää sulle!

    VastaaPoista
  3. Rosina ja anonyymi, kun nauraa itse itselleen ensin, niin useimmiten seuralaiset yhtyvät nauruun - hyväntahtoisesti. :) Tsemppiä anonyymille kirjoitusharrastukseen!

    VastaaPoista
  4. Tsempataan sinua oikein porukalla: hyvin se vaalihumu hoituu, pikkusen vaan keskittymistä(hih) ja lihaksia ja ehtoolla täys rentoutus!
    Helppo sanoa mun, joka on kävelykiellossa 2 viikkoa, vain ihan pakolliset. Naurattaa kun huomaan, miten sitä ihminen aina kaipaa just sitä mitä ei saa tai voi. En ole ollenkaa viherpeukalo, mutta nyt olis NIIN mukava möyriä kukkapenkissä. Siivoaminenkin olis nyt mukavaa (ja tarpeellista), vaan minäpä istun, luen, surffailen ja kudon (=neulon). Jaksellaan ja nautitaan auringosta
    toivoo Tuula

    VastaaPoista