Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 1. toukokuuta 2009

Toukokuun ensimmäinen

Tänä aamuna minä toivotin Samille hyvää nelivuotispäivää ja hän toivotti minulle hyvää muuttamattomuuspäivää. :) Tätä juhlistakoot nämä ihanaiset Hello Kitty -tikkarit, jotka Vaiskai toi minulle Saksan-keikaltaan tuliaisiksi. Olen fani! (Siis Hello Kittyn, mutta totta kai myös Vaiskain. ;)


Emme olleet suunnitelleetkaan mitään biletystä, mutta ihan näin en silti kuvitellut vappuaaton sujuvan: kun tulimme töistä kaupan kautta (jossa olivat myös kaikki muut 8 300 jalasjärveläistä) ja söin, iski väsy. Sinnittelin jotenkuten puoli kymmeneen, jolloin kömmin peiton alle ja yritin lukea. Nukahdin ja heräsi tänä amauna puoli seitsemältä. Juu, kaikesta näkee, ettemme enää ole nuoria!

Tänään mielen päällä: Villasukka kaipaili postauksessaan käsityöntekijöille samanlaisia yhteistiloja kuin urheilijoille rakennetaan. Eilen minulta kysyttiin, olenko kiinnostunut urheilusta. Kun vastasin evvk, minulta kysyttiin huolestuneesti miksi en ole kiinnostunut urheilusta ja mistä minä sitten olen kiinnostunut. Vastasin, että käsitöistä, lukemisesta, kirjoittamisesta, elokuvista...

Mietin asiaa itsekseni ja lähipiirissä ja totesimme, että valitettavasti urheiluintoilijat tekevät juuri tuollaisella käytöksella karhunpalveluksen asialleen: aivan kuin ihminen ei olisi normaali, ellei hän olisi hirveän tohkeissaan urheilujutuista. Minä olen tohkeissani langoista ja puikoista ja vaikka Bettystä, mutta en minä silti kuvittele, että jokaisen muunkin pitäisi olla! 

Urheilu on kohtuullisissa puitteissa erittäin hyvä ja kannatettava asia, mutta onhan elämässä nyt hyvänen aika muutakin... Jopa silloin, kun minä olin pelkkää luuta ja lihasta ja liikuin joka päivä 1,5-2 h, elämässäni oli paljon muitakin asioita. Ja Lapualla kasvaneena olen valitettavasti saanut sitä urheilun kaikkivoipaisuutta välillä yliannostuksen. :)


Eli rauhaa ja rakkautta ja annetaan kaikkien kukkien kukkia. Taidanpa tiedustella tuolta kysyjältä seuraavan kerran nähdessämme, että joko hän on kokeillut KnitPicksin puikkoja ja ravunkuorilankaa ja jos ei, niin onko siihen jokin syy... ;)

Hilpeää vapunpäivän jatkoa!

12 kommenttia:

  1. Voi, niiiiiiin samaa mieltä! Keksin muuten vielä, että onhan meillä vanhasta koulusta korjattu ihan keskustaan iso ja komea esittävien taiteiden talokin (tosin pääosin talkoovoimin), mutta käsityöläisille (aikuisille) ei ole mitään... Nuorille on nuorisotalolla välillä skräppäystä tms.
    Koulullakin kollegat aina kehuskelevat, kuinka kukin on hiihtänyt niin ja niin monta sataa kilsaa tai polkenut Mänttään asti tai urheillut kuitenkin jotenkin. Ja jos minä silloin erehdyn piipittämään väliin, että neuloinpa tässä taas puseron - kaikki katsovat kieroona ja pitävät tooooosi outona. Joo-o. Seuraavan kerran kun joku (varmaankin lääkäri) ihmettelee, että enkö urheile mitenkään, kerron treenaavani sormi- ja aivolihaksia neulomalla ;) Vappua!

    VastaaPoista
  2. Villasukka, kyllä mua eilen päiväkahvipöydässä lohdutti, kun ensin olin shokeerannut toista urheiluihmistä tuolla postauksen kertomuksella, mutta sitten keskustelu siirtyi johonkin Suomen pärjäämiseen ja yksi teknisen osaston mies tokaisi, että missä - ai jaa, onko nyt sitä jääkiekkoa vai mitä... :D Meitä on siis muitakin!

    VastaaPoista
  3. Iloista vappua Kaisa!
    Toivottavasti pääset kysymään ravunkuorilankaan tutustumattomuutensa syytä ;o)
    Ihailin myös tuota leikkimökkikuvaa aiemmassa postauksessasi. Siirryin hetkeksi omaan lapsuuteeni ja mummilan leikkimökkiin juomaan mehua serkkuni kanssa. Kiitos mukavasta mielikuvasta.

    VastaaPoista
  4. Hihihi, sun on ihan PAKKO kysyä joltain sopivassa tilanteessa tuo ravunkuorilanka! Kerrot sitten, mikä oli vastaus -ja ilme. ;DD

    Itse tykkään kyllä penkkiurheilusta (tietyissä lajeissa), mutta katse lasittuu heti, kun seurassa ryhdytään kehuskelemaan omilla urheilusuorituksilla. Minule ei ole jaettu sellaista geeniä, joka pistäisi kilpailemaan ja kilvoittelemaan fyysisesti. Ei näillä röllyköillä. ;DD

    VastaaPoista
  5. Samat on mietteet täälläkin urheilun suhteen, vaikka myönnän kyllä, että joskus, siis ihan vaan joskus innostun penkkiurheilijaksi telkkarin eteen. Se voi johtua siitä, että isä on innokas yleis- ja varsinkin hiihtourheilun ystävä, hänkin siis telkkarin tai aikanaan radion ääressä. Siitä se tartunta tuli, mutta enää en katso edes uudenvuodenpäivän mäkihyppyjä. Lätkää tms. en ole koskaan käsittänytkään.

    Mies on vielä vähemmän urheilumiehiä. Hän ei ole niitä äijiä, jotka kouluaikana pelasivat potkupalloa kentän takalaidalla popliinitakki päällä. Ex-mieheni nimittäin oli. Tämä nykyinen esiintyi kuulemma potkupallokentällä puku päällä ja kravatti kaulassa...

    Hauskaa vapunjatkoa!

    VastaaPoista
  6. Sen verran tarkennan vielä, että olen tosiaan itse harrastanut intohimoisesti kuntoliikuntaa - jumpannut, kävellyt, uinut, vatsatanssinut, ja käyttänyt kaikki mahdollisuudet hyötyliikuntaan. Nykyisin yritän palauttaa peruskuntoa vähitellen, teemme kuminauhajumppaa ja yritämme taas ottaa kävelyn osaksi arkipäivää.

    Mutta penkkiurheilijaa minusta ei saa tekemälläkään. Aiemmin saatoin vanhempien seurana katsoa jotain isompia hiihtokisoja, mutta muuta en. "Onneksi" kotona ei myöskään oltu mitenkään intohimoisia penkkiurheilijoita, eikä Sami piittaa seurata urheilua myöskään, vaikka on yhtä lailla ollut innokas kuntoliikkuja.

    VastaaPoista
  7. Mun vanhemmat ovat intohimoisia penkkiurheilijoita. Itsekin katselin aika lailla kisoja pienenä. Mun mies katsoo joitain lajeja, mm. jääkiekon aikana ei kannata yrittää virittää keskustelua, silloin hän ei kerta kaikkiaan kuule tai näe muuta. Mutta eipä tuo haittaa, huonompiakin harrastuksia ihmisellä on! Itse en niikään välitä enää penkkiurheilusta, eikä mieskään ole sitä mieltä että meidän tulisi jakaa ko. harrastus. Eli siis yritän sanoa että harrastakoon kukin mitä tahtoo, sitä mistä saa hyvän olon!

    VastaaPoista
  8. Kirsi, samaa mieltä: harrastakoon kukin mistä tulee hyvä mieli mutta älköön pitäkö toista jotenkin vinksahtaneena, ellei tämä ole samasta asiasta kiinnostunut... Se mua tuossa jutussa tökki, että minuun suhtauduttiin kuin minussa olisi ollut jotakin vikaa, kun urheilu ei ollut ensimmäinen intohimoni. :)

    VastaaPoista
  9. Puhut asiaa. Tykkään itsekin liikkua, harrastaa tanssia, kävelyä, vesijuoksua ja vaikka mitä. Mutta ihan itse..ei kiinnosta mikään jääkiekkomatsi tai muu. Meillä töissä tuntuu välillä että urheilu on tärkeämpää kuin itse työ. Kahvihuoneessa pauhaa telkkari aina jotain urheilua ja ukot tuijottaa sitä ihan zombiena. Muust ei puhutakaan..ja minä kun avaan suuren suuni ja alan puhua jostain muusta tai kysyn piruuttani että miks niil on jääkiekos erilaiset vaatteet :D Taidan minäkin kysyä seuraavan kerran jotain askarteluun liittyvää. Äitinikin on joskus niin törppö että sanoo että pitäähänn sitä ny olla kiinnsotunut jso suomi pelaa..evvk kuka voittaa ja mitä.

    VastaaPoista
  10. Tulin testímatkalle, katsomaan näkyisikö "naamani" kommentissa.

    VastaaPoista
  11. Kirjastoissa ja kahviloissa kudotaan täällä Göteborgissa porukalla.

    VastaaPoista
  12. Hannele, niin täällä meilläkin! :) Jos ymmärsin Villasukan postauksen oikein, niin hän kaipasi kuitenkin "käsityöhalleja", joissa voisi harjoittaa eri "lajeja" ympäri vuoden. Kansalaisopistoissa ja TaitoShopien yhteydessä on talvisin erilaisia käsityökursseja, mutta niitäkään ei ole joka paikassa.

    VastaaPoista