Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Tiistai-iltana


Ihan ensiksi kiitokset Vilukissille, joka muisti tällä plaketilla! Tapani mukaan en jaa tätä kenellekään erityisesti, vaan kaikille bloggaajille yleisesti. (Koulukaverit, muistatteko ruåtsintunnilta sen Laitsun riimin Han älskar kvinnor i allmänhet och allmänna kvinnor i synnerhet...)

Tuo vitsi suotakoon anteeksi, sillä huumorintajuni on tällä hetkellä yliväsyneen 7-vuotiaan tasoa. Takana on 11,5 h työpäivä, josta on tosin vähennettävä hammaslääkärikäynti. Salaperäinen hammasasia selvisi lopulta: reikiä on suussa kaksi, mutta kun toinen on maitohampaassa (!), sitä ei paikattu ("Se voi kestää tuollaisenaan pari vuotta, mutta hajota, jos alan porata."). Sen sijaan pysyvän hampaan reikä paikattiin. En hysteerisen piikkipelkoisena ottanut puudutusta, onneksi, sillä poraaminen ym. ei sattunut yhtään.

Muuten päivään on sisältynyt vaalijuoksentaa, ääntenlaskun kenraaliharjoitusta (samalla kellonlyömällä koko Suomi), täytekakun ja jäätelön syöntiä (kyllä, tässä pitäisi skarpata), paljon kikatusta ja ihan vähän sitä perustyötänikin - tuntui oudolta ruveta pyörittämään ilmoituspohjaa PhotoShopissa, niin syvällä vaaleissa olen ollut.

Loppukevennyksenä sarjassamme aina kannattaa valittaa: ostin viime viikolla itselleni virkistykseksi ruokakaupasta Hello Kitty! -lehden, koska kylkiäisenä tuli hauska herätyskello. Ajattelin, että saan siitä kivan piristeen työpöydälle. Pettymys olikin suuri, kun käärettä avatessa huomasin a) kellon etumuovin olevan rikki ja b) ettei kello käynyt. Laitoin palautetta Egmont-kustantamoon, josta kovasti pahoiteltiin ja lähetettiin tilalle edellinen lehti kylkiäisineen - kännypussi, kännykoru ja kännydimangeja. (Terkkuja Amsterdamiin!)


Samalla kauppareissulla ostimme muuten lempimehuamme. Kotona ihmettelin pullistunutta purkkia, mutta vasta maistaminen paljasti, että mehu oli pilallista vaikka käyttöaikaa oli kesäkuun alkuun. Ei muuta kuin palautetta Valiolle, josta odottelemme nyt hyvityskuponkia... On siis näiden kahden firman asiakaspalvelu hyväksi havaittu!

6 kommenttia:

  1. Ai säkin olet meitä maitohampaallisia. :o) Mullakin on yksi ja tuskin se tuosta enää mihinkään putoaa: on sulautunut yhteen leukaluun kanssa, kuten ajanmittaan kuuluukin. Yhden maitohampaan omistaminen on itsas melkoisen yleistä.

    Juu, valittaminen kannattaa. :o) Meillä on testattu vähän joka firman asiakaspalvelua: milloin on ruuat homeessa ja milloin jotain rikki. Paras oli muutama vuosi sitten. J bongasi karkkilaatikostaan priimojen karkkien keskeltä muutaman homeisen ja soitti firmaan. Karkit lähtivät tutkimuksiin, jotka venyivät. Kun asian perään jouduttiin soittelemaan pariin kertaan, otti hra toimitusjohtaja asian omaan hoitoonsa -ja korvauksena tuli postissa 11 KILOA karkkia. :DD Niitä syötiin tovi.. (Niistä karkeista oli jäänyt joku aine pois, niin pääsivät homehtumaan.)

    VastaaPoista
  2. Heh, mäkin aina muistan tuon Laitsun lausahduksen. :D

    VastaaPoista
  3. Makepeace, MIKÄ SE KARKKIFIRMA OLI?? Niiden karkkeja täytyisi ehdottomasti testata... :D

    Heli, pitääkö huolestua jos tuo on niitä harvoja asioita joita lukiosta muistan?

    VastaaPoista
  4. Minulla viimeinen maitohammas kesti 60 vuotta, mutta kyllä sitä ahkerasti paikkailtiinkin. Nyt on aukko ja oikea hammas kasvanut osaksi yläleukaa. Edessä olisi hintava remontti.

    VastaaPoista
  5. Täällä vieläkin yksi maitohampainen. Yli nelikymppisenä sain "sillan" omakustannushintaan, kun maitohammas irtosi ja huomattiin, ettei uusia ole tulossa ja itseasiassa puuttui kaksi vierekkäistä hammasta. Nyt yli 5-kymppisenä, löytyi vielä yksi maitohammas, joka on kylläkin puolet matalampi nyt ja kestää minkä kestää.
    Nuorekas olo..
    Muista Kaisa levätä viikonloppuna, loppurutistukseen tarvitaan voimia.
    teveisin Tuula

    VastaaPoista
  6. Hyvä kun sait korvauslahjan. Mutta mua kyllä harmittaisi herätyskellon saamattomuus, olisi ollut ihana työpöydän piristys. Edelliseen työpaikkaani hankin itselleni sellaisen vanhan teräksisen vekkarin ja marssin se kädessä muutamiin palavereihin, jotka eivät koskaan loppuneet ajallaan. Kolleegat taputtivat ja sain asiani perille.
    Voimia viikkoon!

    VastaaPoista