Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Meillä oli taas aitiopaikka...


Kaatuneiden muistopäivän viettoa Jalasjärvellä keittiömme ikkunasta kuvattuna. Harmi vain, että klo 11 aikaan ikkunasta tuuli niin kylmästi, ettemme oikein tarjenneet kuunnella puheita - olohuoneeseen kyllä kuului jollakin tavoin.

Isoisäni haavoittui Vuosalmella 13.7.1944 ja kuoli Seinäjoen sotasairaalassa 10.8.1944. Kun olin ensimmäisen kerran Pietarissa 2005 ja teimme voitonpäivänä "provokatiivisen retken vanhalle rajalle", olisin halunnut käydä Vuosalmella. Sinne ei kuitenkaan ole enää tietä, sanoi meitä kuskannut ystäväni työkaveri.


Perhekuva on otettu Moskovan rauhan jälkeen 1940. Nuorin tätini (terkkuja!) ei ole vielä syntynyt, isäni ja hänen vanhin siskonsa seisovat vanhempiensa vieressä. Kummitätini näyttää itkuiselta isänsä polvella, koska pelkäsi niin kauan poissa ollutta vierasta setää.

Pahoittelen kuvan pientä kokoa, olen joskus skannannut ja pienentänyt sen kotisivujani varten, enkä tajunnut jättää suurempaa versiota talteen. Pitäisi pyytää alkuperäinen kuva lainaan ja skannata uudelleen.

2 kommenttia:

  1. Norjalaisten itsenäisyyspäivä..

    VastaaPoista
  2. Aitiopaikka tosiaan! Wow! Itse en tunne lainkaan sukuani. Se on ikävä tosiasia, ei siis ole kuvia tai muistoja kellään.

    Sotaveteraanit saavat minut aina pysähtymään ja miettimään mitä meillä olisi ilman heidän työtään.

    VastaaPoista