Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Kaisa ja hänen hiuksensa

Viime aikoina yritykseni päästä kampaajalle ovat olleet sellaisia, ettei tiedä itkisikö vai nauraisiko.

Kiharoinnistani on tullut kuluneeksi puoli vuotta. Vaikka kampaaja teki erinomaista työtä, ovat maan vetovoima ja juurikasvu tehneet tehtävänsä. Jo ajoissa keväällä soittelinkin kampaajalle ja varasin permanenttiajan, jonka sain toukokuun alkuun.

Kävi kuitenkin niin, että sairaustapauksen vuoksi kampaaja joutui perumaan ajan ja lupasi soittaa uuden. Niin hän tekikin, ja ehdin sen jo hyväksyä - mutta silloin vaalit romahtivat yhtäkkiä niskaani. Kuinka ollakaan, keskusvaalilautakunnan kokous määrättiin samaksi kellonlyömäksi kuin permanenttini.

Peruutin siis ajan ja sanoin, että nyt kelpaa jo keskipäivätapaaminenkin, sillä klo 16 aikojahan on vaikea saada kohtuunopeasti. Sovimme asiasta lauantaipäivänä, ja kun maanantaina menin töihin ja luin kalenteria (ensimmäisen kerran koko työurani aikana oma elämäni on niin rauhallista, etten ole ostanut omaa taskukalenteria, ja työpaikan isoa sihteerikköä en kuljettele mukana), huomasin hammaslääkäriajan olevan juuri silloin - olin muistanut sen olevan seuraavana päivänä!!

Taas soitto kampaajalle ja uusi aika. Olen elänyt siinä uskossa, että se tuli huomiselle, tiistaille. Ajattelin vielä viikonloppuna, että onpa hyvä juttu: tiistaina päättyy ilmoittautuminen kotiäänestykseen, illalla vaalitoimikunnan kokouksessa sovitaan toimitsijoiden kulkureitit, keskiviikkona soittelen kaikki kotiäänestykseen ilmoittautuneet läpi ja kerron koska heille tullaan, torstaista lähtien alan merkitä rekisteriin saapuneita ennakkoääniä, ja siinä sivussa sitten vielä "päivystän" siltä varalta, että ennakkoäänestyspaikalla tulisi jokin ongelma. Tiistaina ehdin siis vallan hyvin käydä kaunistautumassa ennen kuin rumba alkaa. Kysyin jo luvankin siihen, että käyn keskellä päivää omilla asioilla, kun tunteja on joka tapauksessa sisällä ylenmäärin.

Tänään luin kalenteria ja totesin, että kampaaja-aikani on keskiviikkona, ei tiistaina.

Olisin takonut päätäni pöytään jos olisin voinut. Koska en viitsinyt, kerjäsin myötätuntoa ja ymmärtämystä ja sainkin sitä - joskin myös naurunpurskahduksia. Yritin kampaajaani kiinni, mutta maanantaina hän on tietysti vapaalla. Ajattelin, että soitan huomenna ja kyselen vaisusti peruutusaikoja (joita tuskin valmistujaisviikolla on), mutta hätätilassa menen sinne kiharointiin keskiviikkona. Jospa ehtisin. Vaiskai lohdutti, että onhan mulla nyt lyhyempi tukka kuin syksyllä, ei siellä mene niin kauan.

Uskomatonta, miten joku asia voi vastustaa, kun se kerran alkaa vastustaa!!

5 kommenttia:

  1. Äiti kertoi muinaisesta kräätäristä, joka sanoi, että
    "kun se alka krongla, niin se krongla". Oli ilmeisesti ruotsia äidinkielenään puhuva mestari.

    Tuttuahan tuo on. Jotkut asiat vain alkavat mennä pieleen, eikä niitä oikein millään saa oikoiseksi.

    VastaaPoista
  2. Kyllä niistä kiharoista tulee taatusti hyvät, kun jahka sinne asti joskus pääset! ;)

    VastaaPoista
  3. Sellaisia päiviä on, jolloin mikään ei mene putkeen! Olen huomannut, että jos aamulla kynä putoaa töissä maahan, niin loppupäivän nostelet yhtä sun toista tavaraa lattialta pois.

    VastaaPoista
  4. eilen löysin miehen, joka täysin ymmärsi minua, leikkasi veitsellä.

    VastaaPoista