Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Aivan ihmeellinen päivä

Naureskelin eilen Samille, etten aivan hetkeen uskalla pitää "ylimääräistä" vapaapäivää, siksi tehokas eilinen oli.

Se alkoi rauhallisesti. Nousin yhtaikaa Samin kanssa, join lasin tuoremehua ja hänen lähdettyään töihin kömmin uudestaan sänkyyn. Nukkuminen on ihanaa!! Vaikka asiantuntijat sanovat, ettei ihminen voi nukkua varastoon, yritän silti parhaani mukaan tulevia paria viikkoa silmällä pitäen...

Heräsin kymmeneltä ja kömmin tähän koneelle surffaamaan. Sitten yhtäkkiä huomasin, että Samihan tulee pian syömään, ja kotirouvan olisi asiallista olla silloin edes pukeissa. Niinpä vaatteet niskaan, sänky peitellyksi, pyykkikone käyntiin, ruoat esiin lämmitystä varten.

Kun Sami tuli, hän kysyi ensiksi, olenko kuullut mitään riehumisen ääntä. En tajunnut ollenkaan kysymystä, ennen kuin sain selityksen.

Meidän talommehan koostuu vanhasta kolmikerroksisesta osasta, jossa me asumme, ja matalammasta uudesta osasta, jossa on asuntoja, toimistoja, myymälöitä ja takapihan katutasossa entisen ravintolan tila. Siihen ei ravintolaa tule niin kauan kuin nykyiset omistajat eli vuokranantajamme asiasta päättävät, he vakuuttivat muuttaessamme, vaan tilaa vuokrataan "torimyyntiin", esim. joulun aikaan siinä toimi muutaman viikon ajan lelu- ja vaatekauppa.

Nyt joku valopää oli heittänyt talomme pyörätelineen läpi yhdestä ex-ravintolan ikkunasta!

Sami soitti vuokranantajalle, joka olikin jo kuullut asiasta. Sami oli ihan varma, ettei ikkuna ollut rikki hänen lähtiessään kahdeksaksi töihin, joten kyseinen älyn jättiläinen oli näytellyt voimiaan kirkkaana kesäaamuna sen jälkeen!

Samin palattua töihin minä tiskasin kaikessa rauhassa, kun kuulin, että puhelin soi. Oma puhelimeni oli hiljaa, joten se oli työkänny. En yleensä kuljeta sitä mukana, ellen ole työajalla tai ellen odota jotakin tärkeää puhelua. Kun nyt olen kuitenkin neljä päivää pois töistä ja vaalit painavat päälle, olin ottanut kännyn varmuudeksi mukaan.

Kiitolinjakuski siellä ilmoitti, että hänellä olisi 200 kg kunnan uutta matkailuesitettä, mihin tuodaan?

Minä änkkäsin. Kuntahan on tänään kiinni ja ovet lukossa - tiesin, että siellä saattaisi olla muutama ihminen paikalla, mutta mitään varmaa en voinut sanoa. Niinpä ilmoitin, että yritän tulla paikalle heti kun pääsen. Pyykkikonekin siinä sopivasti lopetti työnsä, joten pakkohan minun oli laittaa ensin pyykit narulle, kun en tiennyt, kauanko viipyisin.

Kun kipitin ulos ovesta, huoltomies ja vuokraisäntä olivat siivoamassa tuhotyön jälkiä. Ihme oli, että vaikka pikku fiesta oli parkkiruudussaan täsmälleen tuon vihanpurkauksen kokeneen ikkunan kohdalla, siinä ei ollut naarmuakaan!

Siinä jutellessa minulla välähti ja tajusin kysyä vuokraisännältä, onnistuisiko ja miten pöytätiskarin laittaminen asuntoon. Hän lupasi soittaa henkilölle, joka on toimittanut keittiökalusteet.

Minä otin auton - jotta säästäisin 5 min työmatkasta 4 min - ja singahdin kunnantalolle. Ihmettelin, kun ei Kiitolinjaa siellä jo näkynyt. Hetken odottelun jälkeen tajusin sentään mennä sisään, ja kappas, lavallinen matkailuesitettä odotti jo aulassa... Joku oli päästänyt kuskin sisään. Huoh. Revin auki yhden laatikon, otin mukaan muutaman "tekijänkappaleen" ja palasin kotiin.


Puolen tunnin kuluttua vuokraisäntä ja "keittiömies" tulivat käymään. Kyllä, tiskarin saa laittaa, ja vähimmällä tuholla (voihan olla, ettei meidän jälkeemme tähän muuttavilla ole tiskaria) sen saa työpöydälle. Sahataan vain pala listaa pois. Ilmoittakaa kun olette ostaneet koneen niin tullaan laittamaan, sanoi vuokraisäntä.

Samalla kysyin, kuinka eteisen lampun kupu mahtaa toimia. Lamppu on palanut ja Sami on kurkkinut sitä emännänjatkolta, mutta ei nähnyt mistä kupu avataan. On ollut puhe, että pitäisi lainata alumiinitikkaat, jotta hän näkisi kunnolla. Nyt vuokraisäntä haki omat tikkaansa, irrotti kuvun, vaihtoi lamput (ei ottanut edes hintaa energiansäästölampuista, kun kuulemma olivat käytettyjä jostakin muusta valaisimesta) ja näytti minulle, miten kupu avataan.

Tässä vaiheessa kunnon pohjalaisemäntä tietysti jo kysyy, maistuisiko kahvi. Maistuihan se. Siinä kahvia juodessa puhuimme asunnosta ja minä naureskelin naapuriyksiölle. Se on aikanaan kuulunut tähän asuntoon, mutta lohkaistu joskus omaksi pikkuasunnokseen, ja kärsinyt joku vuosi sitten vesivahingon. Sanoin meidän vitsailleen, että jos he remppaisivat kämpän, niin voisimme vuokrata senkin ja puhkaistaisiin vanha ovi uudestaan ja saisimme siitä askarteluhuoneen.

"Kyllä me se voidaan tehdä", vuokraisäntä sanoi rauhallisesti.

Asia jäi nyt sitten niin, että pohtivat kohtuullista neliövuokraa tuolle yksiölle, jossa ei tarvitsisi kunnostaa keittiötä tms, ja sitten neuvotellaan ruvetaanko remonttiin, joka olisi kuulemma "parin viikon homma" (vuokranantajamme tekevät remontit itse ja hyvin tekevätkin).

Kun sitten lähdin hakemaan Samia töistä, koukkasimme ensin läheiseen kodinkoneliikkeeseen. Olimme katselleet netistä pöytätiskareiden hintoja, mutta mieluusti aina kannatamme paikallista jo mahdollisten ongelmienkin vuoksi. Niin lähti mukaamme Siemensin neljän hengen tiskikone erittäin kohtuulliseen hintaan. Nyt pitää vain ilmoittaa asiasta ja odotella sitten huoltomiestä käymään.

Jotta päivä ei olisi päättynyt liian rauhallisesti, Sami sai hätäkutsun kaverinsa nettiä korjaamaan ja minä lähdin mukaan - koetin jaksaa illan 3-vuotiaan ja lähes 9-kuukautisen vauhdissa mukana...

Eli ellei joku olisi rikkonut ex-ravintolan ikkunaa ja ellei kirjapaino olisi saanut päähänsä lähettää 10 000 esitettä juuri tänään, olisi paljon jäänyt tapahtumatta. Mutta silti toivon, että tämä päivä olisi pikkuriikkisen rauhallisempi!

13 kommenttia:

  1. Oon monesti töissä ihmetellyt, että miksi kaiken pitää tulla yhtäaikaa. Ensin on hiljaista, ja sitten yhtäkkiä kaikki asiakkaat ottavat yhteyttä ja on kiirettä! Teillä on kyllä hyvä vuokranantaja. Ja vuokralaiset ovat varmasti myös hyviä.

    Rauhallista lauantaipäivää ja sunnuntaitakin.

    VastaaPoista
  2. Johan oli menoa ja meininkiä!

    Rauhallista viikonloppua kuitenkin :)

    VastaaPoista
  3. Näinhän se menee, ensin viikkokaupalla on raivostuttavan hiljaista ja tylsää, mitään ei tapahdu. Sitten yhtäkkiä yhtenä ainokaisena päivänä on ihan kamalasti kaikkea. Mutta onneksi kaikkea positiivista tällä kertaa :)

    Joo, laiskimus kun en olen, en ole jaksanut kirjoittaa englanniksi. Mutta pitäisi kun haluaisin Secret Paliin taas mukaan. En tee ihan tarkkoja käännöksiä, vaan välillä on aika paljonkin eroja suomi-enkku tekstien välillä.

    VastaaPoista
  4. No niinpä ne asiat rullaa, välillä vilkkaastikin! ;) Etkö sinä muuten hiljattain maininnutkin kaipaavasi uutta keittiöapulaista, nyt sen sait ja saat pian ehkä askarteluhuoneenkin! ;)

    VastaaPoista
  5. Onpa teillä vauhdikasta menoa. Mukavaa viikonvaihdetta1

    VastaaPoista
  6. Hauska "vapaapäivä" sulla ja vielä vauhdikas ja taatusti erilainen ilta.

    VastaaPoista
  7. Onpas ollut menoa ja meininkiä.
    Vaan ihanaa, että voitte saada askartelutilaa. Eikös siellä ole keittomahdollisuus kuitenkin eli kässäporukkaa voi kutsua ja Samia häiriköimättä höpötellä ja kahvitella. Ja yövieraat saa nukkua oamssa rauhassa. Taitaa siellä olla vessakin. Vähänkö oon kade.

    VastaaPoista
  8. Mukavia kuulumisia! Me ollaan oltu täällä promootiossa, jonka aikana tutustuin paikakunnallasi asuvaan pariskuntaan. Arvaas oliko hienoa tietää aika paljon jalasjärven ajankohtaisasioista: näytelmästä, uudesta kaupasta jne... Ajantasainen tietämykseni herätti melkoisen paljon ihmetystä ;) Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  9. Ihanaa jos saat oman askarteluhuoneen, missä on vielä kaikki mukavuudet..ihan vähän kade oon täällä olohuoneen nurkassani.

    VastaaPoista
  10. Älkääpä nyt vielä kadehtiko, sitten vasta jos homma toteutuu!! :D Sitäpaitsi siitä tulee yhteinen askarteluhuone, eli Sami roudaisi sinne nuo musiikkikamansa, jotka tällä hetkellä täyttävät puoli työhuonetta... Mutta luulisin että tilaa on kyllä molemmille. Perästä kuuluu, sanoi entinenkin torventekijä. Haaveilen kyllä että saisin edes ompelukoneelle pysyvän paikan, ettei tarvitsisi aina keittiön pöytää tyhjentää sitä varten.

    VastaaPoista
  11. Joskus vaan sattuu ja tapahtuu! Onnkesi tällä kertaa pääasiassa kaikkea kivaa!

    VastaaPoista
  12. MacKaisa on ollut vauhdissa, selvittelypuuhissa.
    Aika ihana vuokranantaja! :)

    VastaaPoista