Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Yhä pipi



Täällä tuiskusi lunta ja naakat hakivat suojaa kirkon rästäsalta. Kuva zoomattu kaihdinten raosta.


Tänä aamuna olo oli lähestulkoon puolentoista vuorokauden nukkumisen jälkeen pirteämpi. Reippaana lähdin töihin - ja tunnin siellä olon jälkeen aloin epäillä, että pyörtyä kupsahdan kohta. Soitin työterveyshoitajalle, joka käski tulla heti. Sain labralähetteen ja tämän päivän sairaslomaa, kieppasin vielä töissä ja tulin sitten kotiin nukkumaan. Labrakokeissa ei mitään kummallista löytynyt, niinkuin vähän pelkäsinkin - eli ei mitään, minkä voisi suit sait lääkkeellä parantaa. 

Omituista on ollut se, että ruumiinlämpöni on heittänyt lähestulkoon asteella aamuseitsemän ja puolenpäivän ja puolenpäivän ja kello neljän välillä - siis aamulla ja neljältä oli lievää lämpöä, keskipäivällä selkeää alilämpöä. Kun siihen lisää mielipuolisen väsymyksen, tautini muistuttaa epäilyttävästi sitä, jota Sami pari vuotta sitten sairasti pari viikkoa ja johon ei syytä löytynyt.

Nyt olen ollut ehkä tunnin pystyssä ja olo alkaa olla sellainen, että haparoin hyvin pian taas peiton alle. Mielenterveydelle on kuitenkin välillä hyväksi nähdä jokin muukin huone kuin sinänsä sievä makkarimme. Illansuussa tosin käytin hyväkseni makuuhoneen tv:tä ja ilmaislahjahalpis-dvd-soitinta ja katsoin - ei, en romanttista komediaa, kuten Tuula esitti, vaan pari vuotta sitten tuomiokirkossa esitetyn, käsikirjoittamani Ajasta aikaan -näytelmän! :) Tuli hyviä muistoja mieleen - ja myös pahoja, tuolta ajalta, jolloin olin työkkärin pompoteltavana.

3 kommenttia:

  1. Lepää nyt, sillä tämä virus ei lähde helpolla pois. Ihmiset sairastavat lasteni työpaikoillakin viikkokausia. Minäkin lojun vuoteessa ja kuuntelen tuulen ulvontaa ja kolinaa peltikatolla. Onneksi sairastaminen on luovaa toimintaa, tulee uusia ideoita.
    Hyvää vointia!

    VastaaPoista
  2. Pikaista paranemista toivon minäkin.
    Minulla on omakin lehmä ojassa. Olen ennenkin kertonut olevani uusien tuumooksien addiktoima (voiko niin sanoa?), toisin sanoen pahasti koukussa, ja nyt kun olet sairaana ja jaksat vähemmän päivittää blogiasi, niin mulle tulee "näppylöitä". Ole hyvä ja parane ja palaa omaksi pirteäksi itseksesi ja innokkaaksi bloggaajaksi toivoo Tuula

    VastaaPoista
  3. Mukavaa, että kaihdinten raosta vilkkuu kirkko.

    Minullakaa kuume ei nouse helposti. Sa on hankalaa, koska olo on pienestäkin noususta juuri tuollainen, josta kerrot. Siinä tulee sellainen kummallinen kierre. Alkaa miettiä, onko kipea vai ei ole. Pitääkö mennä töihin vai saako olla kotona? Jos jää kotiin, onko se pinnaamista vai ei? Jne.
    Pode silti koko juttu kunnolla. Parempi kokea kuin katua...

    VastaaPoista