Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Pitkäperjantai


Minun lapsuudessani pitkäperjantai oli kotipäivä. Äidillä oli periaate, että joulupäivänä ja pitkänäperjantaina ei kyläillä eikä kutsuta vieraita.

Ensimmäinen "epätyypillinen" pitkäperjantaini taisi olla vuonna 1993, jolloin kyläilin isonveljen kanssa Sveitsin-tätilässä. Protestanttisessa Pohjois-Sveitsissä kaupat olivat kiinni, mutta katolisessa Etelä-Sveitsissä päivä oli tavallinen arki. Niinpä meitä vietiin maan halki yhdessä noin miljardin saksalaisen lomailijan kanssa katsomaan palmuja - se ruuhka oli maalaistytölle elämys!

Muistan, kun lehdissä alkoi olla baari-ilmoituksia pitkänäperjantaina. Se tuntui pahalta. Olisiko yksi rauhoittumisen päivä tarpeen, vaikka ei pääsiäisen alkuperästä piittaisikaan? Vaikka toisaalta, tällainen perhejuhla voi olla yksinäiselle raskas, joten on hyvä päästä jonnekin.

Olin eilen iltakirkossa, jonka lopuksi sammutettiin ensin Juudaksen kynttilä ja sitten loput 11 kynttilää pidemmän Jeesus-kynttilän ympäriltä sekä verhottiin alttari mustiin. Mielenkiinnosta tahdoin kirkkoon uudestaan tänään, kun jumalanpalvelus pidettiin klo 15 eli Jeesuksen kuolinhetkellä. Nyt sammutettiin myös se korkein kynttilä. Onneksi pappi muistutti, että pääsiäiseen liittyy ilo ja voitto, pitkäperjantai on juhlan alku.
Minulle pitkäperjantaissa on tietty ähäkutti-tunnelma: äikkistuikkis, paha ei koskaan voita, kuolema ei koskaan voita, vaikka siltä saattaisi näyttää! Tosin nyt aikuisena Jeesuksen kuolinkertomus koskettaa entistä enemmän, kun ymmärtää, millaista kärsimystä me ihmiset toisillemme aiheutamme tänä päivänäkin. En ole ennen tajunnutkaan, että ristiinnaulitut kituivat tuntikausia ennen kuolemaansa.

Meillä tämä pääsiäisen alku on ollut hiljainen. Toissapäivänä kurkku alkoi olla outo ja ääni painua. Eilen se muistutti jo viskibassoa, kirkossa en edes yrittänyt veisata ja rukouksissakin vain liikutin huuliani. Samille puhun lähinnä kuiskaamalla, kovin aikaansaamani ääni on hassu kähinä. "Eikö sulla olekin nyt ihanan rauhallista", kiusasin häntä. Onneksi olo ei muuten ole kurja, vähän ehkä väsynyt.

Meillä on uunissa joulukinkku. Ostimme sen välipäivinä pakastimeen ja päätimme paistaa nyt huomisia vieraita varten. Illalla pitäisi olla valmista. Tunnelmakin oli aamulla jouluinen, kun lunta oli tuiskunnut koko yön. Huomenna pitäisi silti olla +13 astetta!

Levollista pitkänperjantain jatkoa!

4 kommenttia:

  1. Kiitos, hyvää pääsiäistä sinullekin! Etelässä ei ole lunta tuprutellut, mutta sää on muuten sellainen kuin aina on ollut pitkänäperjantaina: harmaa.

    - Pääsiäiskinkku ei ole yhtään outo ruokalaji. Mies kertoi kerran saaneensa lahjaksi tutulta makkaratehtailijalta perinteisesti valmistetun pääsiäiskinkun: suolaa oli ollut niin että melkein korvat olivat soineet. Se kai oli se perinne, kun kinkku oli entiseen aikaan lionnut suolavedessä syysteurastuksesta pääsiäiseen.

    VastaaPoista
  2. Näin pitkänperjantain iltana voinee jo alkaa toivottelemaan iloista pääsiäistä! :)

    VastaaPoista
  3. Hyvää Pääsiäistä Kaisa!
    Meillä koti-kotona hyvin samanlaiset Joulupäivä ja Pitkäperjantai perinteet - kirkkoon ja sitten kotona. Täällä on yllättänyt Pitkäperjantain viettämättömyys, itsekin olin eilen töissä.
    Aivan ihania pääsiäiskuvia tuossa edellisessä postauksessasi.

    VastaaPoista