Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Palmusunnuntaina

Pahoittelen, että tekstit menevät täällä nyt sivupohjan kuvien päälle - mutta halusin tämän söötin pääsiäispohjan käyttöön, enkä viitsinyt ruveta muuttelemaan blogin koodia takaisin kaksipalstaiseksi. Pidän kuitenkin kolmesta palstasta enemmän ja valitsen pääsiäisen jälkeen taas siihen sopivan pohjan.

Hyvää palmusunnuntaita! Muualla Suomessa kai tänään virvotaan? Meillä Pohjanmaallahan trullit kulkevat virpomavitsoineen vasta ensi lauantaina. Muistan, miten hämmästyin, kun ensimmäisen kerran luin blogeista näistä palmusunnuntain virpojista - en ollut ikinä sellaisista kuullutkaan. Minun lapsuudessani trullit kiersivät "karkki vai kepponen" -meiningillä, vasta joskus 90-luvulla he alkoivat virpoa samalla. Näin täällä on sekoittunut vanha trulliajattelu ja itäsuomalainen virpominen, siunauksen toivottaminen.

Tänä iltana on sitten vihdoin Friikoolin messun esitys. Eilen piti olla kirkossa tunnin harjoitus, joka venähti kahteen. Onneksi sentään oman kuoromme johtaja huuteli meitä välillä istumaan korokkeiden reunalla.

Olin varustautunut mukavimmilla siisteillä kengilläni - jos vielä mukavampiin mentäisiin, niin pitäisi valita joko klooni-Crocksit tai lenkkarit - mutta kylläpä vaan jalat olivat kipeät kotiin tullessa. Tietysti painoa on nivelten päällä liikaa, mutta myös viimeisimpien murtumieni yhteydessä virheasentoon jäänyt vasen polvi aiheuttaa ongelmia. En oikein tiedä pitäisikö minun seisoa jalkaterän sisäsyrjällä vai millä, että vino jalka olisi "luontevassa" asennossa... Ja vaikka seison vain alimmalla korokkeella, on sekin näillä mittasuhteille sen verran korkealla maasta, että vähän siinä väkisinkin jännittää.

Tänään pitäisi kirkkoon viideksi, esitys alkaa seitsemältä. Saas nähdä, kuinka sujuu. Toivottavasti valoja ainakin saadaan enemmän kuin torstai-illan harjoituksissa, jolloin ei oikeasti meinannut saada sanoista selvää (ja ei, minä en osaa sanoja ulkoa - en ymmärrä mikä "vika" Friikoolissa on, mutta sanoja ei opi, vaikka sävel soikin päässä koko ajan hulluksi tulemiseen asti).

Rauhallista alkavaa Hiljaista viikkoa teille kaikille!

Edit klo 20.45: Kirkontäysi väkeä. Ne taputtivat!

3 kommenttia:

  1. Aurinkoista Palmusunnuntaita!
    Lapsuudenkodissamme virvottiin Palmusunnuntaina ja palkkio saatiin sitten viikon päästä Pääsiäisenä. Virvottavina olivat tätini ja isöäiti. Vasta kouluikäisenä opin nämä noidiksi pukeutumiset ja naapureiden virpomiset ja palkkion perimisen samantien.

    VastaaPoista
  2. Minun lapsuudenkodissa virvottiin lauantaina ennen palmusunnuntaita. Virvoimme kotiväen, sillä naapurit eivät tieneet tästä karjalaisesta perinteestä mitään. Vanhemmat sanoivat, että palkkapäivä on vasta pääsiäisenä, mutta kyllä me munat saatiin heti virpomisen jälkeen.

    VastaaPoista
  3. E-P:ltä minäkin alunperin ja pääkaupunkiseudulle muuttaessani olin ihan yhtä ihmeissäni kuin sinäkin. :D Ei ollut koulussa ollut mitään puhetta virpojista, joten hämmästyin suuresti, kun palmusunnuntaina soi ovikello ja menin tukka pystyssä avaamaan. En tainnut siihen hätään keksiä muuta annettavaa kuin kuivia keksejä. :D

    Muksuna touhu oli lähinnä "virpomista" eli soitimme vain ovikelloa ja kailotimme "Hyvää pääsiäistä" ja sitten oltiinkin jo kaffepannut ojossa odottamassa karkkia. Ei meillä mitään oksia ollut.

    VastaaPoista