Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Muistoja

Eilinen meni Lapualla. Syy vierailuun olivat pikku fiestan kesärenkaat, jotka majailevat siellä, ja joita ilman ei pikku fiestaa viitsi viedä katsastussedän nähtäväksi.

Samalla sitten tietysti sukuloitiin ja shoppailtiin. Oli kuumaa ja aurinkoista. Lapsuusmuistoja tuli mieleen, kun Samin kanssa kiertelimme pihalla ja jokirannassa. Kurkin leikkitupaankin, joka alkaa olla aika heikossa kunnossa - isoveli pohti, pystyisikö sitä nostamaan kiville. Tuvan teki isoisä isälle ja tämän siskoille ennen talvisotaa. Kuvassa minä Kirsi-serkun kanssa leikkituvan edustalla noin kesällä 1979.

Muistelut ovat jatkuneet tänään. Samillahan on "kaappausboksi", jolla pystyy siirtämään tavaraa vhs-kasetilta digimuotoon. Sillä mm. digitoitiin myyntiin Kytösavun aukeilta mailta -näytelmän filmatisointi.

Minulla on ollut kaapissa kauan pino vhs-kasetteja, jotka olen halunnut "tiivistää". Kaseteille on nimittäin tallennettu minun tv-esiintymisiäni (olen seikkaillut karoliinipuvussa uutisissa ja sitten muuten vain julistanut miten minusta tulee isona kirjailija ;), jotka eivät ole pitkiä, joten ne saisi sujuvasti koottua yhdelle dvd-levylle.
Perjantaina Sami näytti minulle, miten kaappaus tapahtuu (Tarja, laitapa mulle meiliä, aiheena Eevan luokka!), ja tänään rupesin digitointia suorittamaan. Voi sentään, mitä nostalgiaa! Tällä hetkellä läppäriin siirtyvät yo-juhlani kesäkuulta 1993. Oi aikoja, oi pukuja, oi muistoja!

Seuratessani todistusten jakoa huomasin, että suurin osa tytöistä niiasi rehtorille ja luokanvalvojalle. (Minä muuten en niiannut, mistä olin itselleni vähän närkästynyt.) Vieläkö nykypäivän tytöt opetetaan niiaamaan?
Kuuntelin pätkän rehtorin puhetta, ja monenlaiset muistot ja ajatukset nousivat mieleen. Ylioppilasjuhlien tunnelma, tulevat pääsykokeet, välivuosi ja talouskoulu, opintojen aloittaminen Tampereella, valmistuminen, työpaikat... Onneksi en tiennyt kesäkuussa 1993 kaikkea sitä, minä tiedän nyt. Toisaalta olisi helpottanut, jos olisin jotakin tulevaisuudesta tiennyt.

7 kommenttia:

  1. Minä olen ottanut tavakseni opettaa töissä sekä lapsille että äideille niiauksen tavan ja pojille kumarruksen :)

    VastaaPoista
  2. Siis tytöille ja äideille niiaus - pojille riittää kumarrus :)))

    VastaaPoista
  3. Kaisa, minäkin muistan leikkimökkisi ja heinäaitan :)!

    VastaaPoista
  4. Just vein oman yo93-videoni digitoitavaksi, maksaa jotain 30 euroa, huh! Olisinpa tiennyt, että teiltä löytyy laitteet siihen...

    VastaaPoista
  5. Kangaskasa, hienoa!! Nimittäin joskus olen huomannut, että niiaamista (ja pokkaamista) pidetään jotenkin alentavana tai vanhanaikaisena. Mikä on helpompi tapa lapsen ja nuoren (ja jopa näin vanhemmankin) tervehtiä kunnioittaen kuin notkistaa polvea tai niskaa!

    Elina, kunhan meidän lapsenlapset saavat tietää, että meidän lapsuuden kohokohtia oli leikkiä heinäladossa, niin mitähän ne sanoo..!! :D

    Heli-parka!! Just eilen Samin kanssa ihmeteltiin, että firmat rahastavat hirmuisesti simppelistä hommasta... Ok, totta kai boksin ym. hankkiminen on maksanut rahaa, mutta silti.

    VastaaPoista
  6. Ylioppilasjuhlat välivuosi ja talouskoulu, opintojen aloittaminen - meillähän on ollut ihan samanlainen polku lukiosta opiskelun alkuun!

    Mutta oikeastaan tulin kertomaan, että kun eilen kävin lapsukaiseni kanssa tutustumassa hänen tulevaan kouluunsa, oli koulun 'välipalakirjaston' hyllyssä myös Ikolan Kaisan 'Hullu luokka'-kirja! Ainakin yksi, mutta ehkäpä koko sarja, en ehtinyt tutkia asiaa. Mutta olipa kiva nähdä 'tuttu' kirja hyllyssä!

    VastaaPoista