Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Kaisa testaa tekniikkaa

Olen seikkaillut parina päivänä tekniikan ihmemaassa. Videokaappaus on pala kakkua, mutta rupeapa niitä videoita muokkaamaan, tekemään valikoita ja ties mitä! Vähän olen oppinut jo ohjelmia käyttämään, vaikka enimmäkseen vain kiusaan Samia.

Olisi hauskaa näyttää teille noita vanhoja tv-pätkiä, mutta epäilen, olisiko se tekijänoikeudellisesti mahdollista. (Onko uutisilla tekijänoikeus? Saako vanhoja uutispätkiä näyttää omassa blogissa? Kertokoon ken tietää.) Siksi laitan tähän pätkän, johon minulla "melkein" on tekijänoikeudet.


Eli pätkä omasta yo-videostani. Isälläni oli tuolloin (90-luvun taitteessa) tapana kirjoitella merkkipäivinä kronikkamaisia runoja. Rippijuhlissani kesällä 1989 hän lausui runon seuroissa, mutta ylioppilasjuhlien tullessa 1993 ilmoitti, ettei esiinny julkisesti.

Niinpä isä luki runonsa minulle lakkiaispäivänä 5.6., jolloin paikalla on oman väen lisäksi vain "passareita" - varsinaiset juhlat vietettiin vasta seuraavana päivänä eli sunnuntaina. Videon on kuvannut enoo-Jaakkoo. (Kummiserkulle terkkuja, löydätkö tuttuja? :)

Jos isältä kysyisi, niin takuulla ei antaisi tätä tänne laittaa, mutta onneksi vanhemmilla ei ole nettiä ja täällä käyvät sukulaiset ja tuttavat ymmärtänevät olla hiljaa... ;) Pätkä on minulle läheinen siksikin, että jo monta vuotta isää on runnellut Parkinsonin tauti, mutta tässä hän on vielä terve.

Älkää säikähtäkö välihuutoja, joita Maria-siskoni välillä esittää. Olkoon tämä pätkä täällä vaikkapa tulevan vapun kunniaksi, valkolakkeja silloinkin näkee.




Kyllä muuten saattoi olla tuskallista saada tänne blogiin videopätkää. Tuo Bloggerin toimintohan siirtää max 100-megaisia videoita, ja tämän koko on 160. Yritin heikentää laatua ja muka sain koon alle sataseen, mutta ei siirtynyt.

Niinpä sitten loin tilin YouTubeen. Sepä vasta seikkailu! Hetken kesti ennen kuin tajusin, että sivuston törttöily johtui siitä, ettei se pidä Opera-selaimesta. Sain sitten ladattua tämän kaksiminuuttisen Firefoxin kautta (latautuminen kesti noin 20 minuuttia) ja tässä se on. Näitä tekniikan ihmeitä.

9 kommenttia:

  1. Kiitokset Kaisa!
    Oli hienoa katsoa ja kuunnella isäsi puhetta rakkaalla kuopukselleen.

    VastaaPoista
  2. Tippa silmässä katselin ja kuuntelin.
    Ihana muisto.
    terveisin Tuula

    VastaaPoista
  3. Ihana runo :)
    Täällähän pääsi aitoon juhlatunnelmaan kotikatsomossakin!

    Iloista vappua!

    VastaaPoista
  4. Minäkin täällä tippa silmässä! Ihana runo ja ihana muisto sinulla! :)

    VastaaPoista
  5. Ihana muisto isästäsi ja juhlasta! Sattuneesta syystä en päässyt juhliisi :), mutta kovin tutulta tuntui ja näytti juhlat Härkäjyrällä! Ihan tuli haikea olo ja muistoja mieleen vierailuista...

    Aurinkoista vappua sinulle ja Samille!

    VastaaPoista
  6. Kaunis runo ja koskettava! Tuo varmaan muistoja mieleen.
    Olen jo aikaisemminkin aikonut kysyä tätä: Onko Vaasan Jaakko nimimerkillä pakinoinut ihminen sinulle sukua? Muistan lapsuudessani neljäkymmentäluvulla, että Vaasan Jaakon pakinoita luettiin Vaasa-lehdestä innolla. Minäkin, vaikka olin noin kymmenen ikäinen.
    Oikein hyvää jatkoa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikista kauniista kommenteista! Itse muistan tuosta kuvaushetkestä sen täydellisen, rikkumattoman helpotuksen ja onnen tunteen - jota ei edes lähestyvä yliopiston pääsykoe kyennyt särkemään. :)

    Marjatta, kyllä vain Vaasan Jaakkoo (eli siis Vaasa-lehden, nyk. Pohjalainen, päätoimittaja Jaakko Oskari Ikola) oli sukua - tosin hyvin kaukaista, hän oli isäni isoisän pikkuserkku. Kuulemma kirjoitustyylini muistuttaa hänen tyyliään, ainakin pidämme molemmat ironiasta.

    VastaaPoista
  8. Kaunis ja koskettava runo. Tuo varmaan paljon muistoja mieleen.

    Kirjoitin jo yhden kommentin, mutta sitä ei näy; toivottavasti ne eivät tule yhtäakaa.

    Olen aikaisemminkin ajatellut kysyä; onko Vaasan Jaakko nimimerkillä pakinoinut henkilö sinulle sukua? Muistan lapsuudestani, että Vaasan Jaakon pakinoita luettiin suurella mielenkiinnolla Vaasa-lehdestä, minäkin, vaikka olin lapsi.

    Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  9. Niin siinä kävi; kaksi tuli! Ja tässä vielä kolmas.

    VastaaPoista