Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Ihme päivä

Tänä aamuna oli kolme suunnitelmaa.

A) Kömmin töihin vasta klo 9.30 kokoukseen ja poistun heti klo 12 kokouksen jälkeen.
B) Kömmin töihin kahdeksaksi ja käyn kokousten välillä kotona lepäämässä.
C) Äärimmäisessä tapauksessa nakitan työkaverin klo 9.30 kokoukseen ja menen vasta klo 12:een. (Onneksi en päätynyt tähän, koska en yhtään muistanut kyseisen työkaverin olevan lomalla.)


Kävi sitten niin, että aamulla olo oli suht pirteä (?), joten ajattelin toteuttaa suunnitelman B. Valitettavasti vain hommaa kaatui ensimmäisen palaverin jälkeen niskaan niin, etten ehtinyt ajatellakaan lähteväni mihinkään - "ruokatunnilla" nielin Ketorin Hotin ja yritin jaksaa.

Kun toinen palaveri sitten oli ohi, tein välttämättömät, suljin koneen ja ilmoitin, että kunta saa mun puolesta vaikka kaatua, minä menen nyt kotia maata. Ja tulin kanssa. Ja nukuin.

Heräsin siihen, että olin kylmissäni ja nälissäni, nyrhin kinkusta siivuja ja menin uudestaan nukkumaan. Omasta työstään kotiutunut Sami kysyi äsken, onko nyt pirteämpi olo. Vastasin, että pirteä on väärä sana, mutta vähemmän kauhea olo kyllä. Jos huomenna pystyisi tekemään täyden päivän, olisi hyvä.

En tiedä muistatteko vielä, miten viime keväänä kirjoitin lyhyen Lapuan historian Kotiseutumme Lapua - Nurmo -kuvateokseen? Minulle luvattiin "palkkioksi" yksi kappale tätä kirjaa. Kun luin lehdestä, että kirja on ilmestynyt, mutta mitään tekijänkappaletta ei ole kuulunut, sain vihdoin äntiin laittaa firmaan sähköpostia.
Sain heti tänään vastauksen: "Hyvä että lähetit sähköpostin tästä asiasta, koska minulla ei ole ollut osoitetta mihin tämän kirjan voisi lähettää. Minulle soitti henkilö silloin kun kirja oli valmis ja hän sanoi että sinä olit kirjoittanut tämän tekstin, eikä hän. Hän tiesi vain että nimesi oli Kaisa Ikola ja että olit muuttanut pois. Yritin Eniron kautta etsiä osoitetta, mutta ei löytynyt."


Ihmettelinkin, miksi firman edustaja ei pyytänyt yhteystietojani, saati että olisi tehty sopimus. Kun tyyppi kuitenkin soitti puhelimeeni ja näimme naamatustenkin, kuvittelin, että yhteystietoni ovat heillä. Toiseksi ihmettelen kyllä, miksi muka osoitetietojani ei löydy - ne pitäisi saada ihan mistä hausta tahansa, jopa peräti niinkin salaperäisestä laitoksesta kuin puhelinluettelosta.

En mä nyt niin yhden kirjan vaivainen ole, mutta se ottaa oikeasti päähän, jos tekstini alla on jonkun toisen nimi, kuten tuosta viestistä nyt vähän ymmärtäisi. Ihme touhua. Sopii tämänhetkiseen surrealistiseen olotilaani.
Tairan mennä maata.

8 kommenttia:

  1. Makaa oikein kunnolla, oikein viimesen päälle, huomis aamuun asti.
    Juo aina jotain kun havahdut hereille ja käy pissalla ja ei kun unta kaaliin lisää. Jos ei pian ala helpottaa niin arvauskeskukseen kannattanee olla yhteyksissä.
    Koita parantua toivoo Tuula

    VastaaPoista
  2. Häh, törkeää! Mä en mitään niin inhoa kuin sitä että henkilö A tekee työn ja "erehdyksessä" henkilö B ottaa kunnian. Yleensä selitys on nimenomaan tuo "oho, vahingossa, se oli erehdys". Ja kissinmahari - ovat vaan laiskoja eivätkä viitsi tarkistaa.

    No, tuosta firmasta joka noita kotiseututeoksia väsää voisin kertoa muutakin. Ei mikään kaikkein eniten kunnioitusta herättävä pulju in my opinion.

    Koita parantua!

    VastaaPoista
  3. No höh, enirosta minäkin sun osoitteen sain, kun lähetin sen langan. Ei ollut ollenkaan vaikeaa. Liekköhän edes yrittänytkään?

    Paranemista!

    VastaaPoista
  4. Tuula, olen yrittänyt - vaihdoin yöpaidan ylle jo kuudelta ja olen latkinut mehua varmaan litran. :) Ihme väsy päällä, pientä lämpöä, onneksi mikään ei enää vuoda.

    Tarja, kyllä mäkin vähän ihmettelen. Lähetin tekstin sähköpostilla, jossa takuulla näkyivät yhteystietoni (sillä "virallisella", en tuolla gmaililla), ja tekstissä oli nimeni. Olispa kiva kuulla lisää sun kokemuksia...

    Kaima, kokeilin huvikseni Fonectaa työpaikan tunnuksilla. Suomessa on sen mukaan tasan yksi Kaisa Ikola, toiset yhteystiedot olivat töihin (työpuhelin) ja toiset kotiin. Hm.

    VastaaPoista
  5. Outoa touhua, enää tosiaan sitä vaille, että joku on ominut tekstisi. Toivottavasti tauti alkaa hellittää. Oletkin tainnut sairastaa aika ahkerasti tänä talvena?

    VastaaPoista
  6. Villiviini, epäilenpä pahaa. Saa nyt nähdä tuleeko sieltä kirjaa.

    Itse asiassa olen ensimmäisen kerran "oikeasti" sairaana viime syksyn jälkeen! Koko talven olen ollut väsynyt ja flunssa on ollut tulossa, mutta aina pyörtänyt. Melkein helpotti kun se lopulta tuli päälle, jospa saisin taas olla syksyyn asti rauhassa.

    VastaaPoista
  7. Hei Kaisa! On sun nimes siinä kirjas, tarkistin äsken. Mari on kaipaillu sua joskus pyhäkouluun :) Terveiset täältä Lapualta!

    VastaaPoista
  8. Seija, sainkin jo tuolta firmasta tiedon että kyllä nimi on oikein... :D Kirjan pitäisi piakkoin tulla.

    Marille ja muille paljon terveisiä!

    VastaaPoista