Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Ruokalista

Vaiskai haastoi kertomaan viisi inhokkiruokaa. Minähän syön lähes kaikkea mitä ei kiinni ole naulattu, joten jouduin pyytämään vähän idea-apua Samilta, ja Tupakissinkin blogiin kurkkasin...

Ns. normaaleissa ruoissa on vain yksi ja ainoa ruokalaji, jota en syö, ellei ole pakko. Hernekeitto. En ymmärrä, mikä siinä mättää, mutta alas ei tahdo mennä. Kotona asuessani äiti tiesi asian ja yritti järjestää hernekeittopäivät niin, etten olisi syömässä... Kouluaikana nielin kaksi lusikallista, täytin mahani näkkileivällä ja yritin selittää keittäjälle, miksi jätin. Olen maistanut ihan ok hernekeittoakin, mutta en vain pääse siitä tykkäämään. Onneksi Samikaan ei fanita, joten meillä ei syödä hernekeittoa edes laskiaisena.

Nämä muut ovatkin sitten vähän osastoa extreme - eli kaikkea en ole edes maistanut, enkä kyllä ikinä aiokaan maistaa...

2. Etanat. Inhoan kaikkia niljakkaita otuksia, enkä käsitä, miksi joku haluaa syödä kastematojen kavereita... Kerran työmatkalla pysähdyimme Porvoossa ja muu seurue tahtoi testata etanaravintolan. Koska sieltä ei tosiaan saanut tilata mitään muuta kuin etanoita, istuin kuivin suin ja seurasin vastapäätä istuvien ilmeitä. Ei kuulemma ollut niin pahaa kuin olisi saattanut kuvitella.

3. Ravut. Onneksi emme kuulu Samin kanssa mihinkään piireihin, eikä meitä todennäköisesti (toivottavasti!) koskaan kutsuta rapukesteihin. Minun täytyisi pärjätä siellä paahtoleivällä ja salaatilla. Ajatus ravun imeskelystä voittaa inhottavuudessaan melkein etanatkin.

4. Katkaravut. Aiemmin pidinkin näistä, sitten jostakin syystä mieli muuttui.

5. Mustekala. Tätä olen maistanut. Maku olisi ehkä ollut ok, ellen olisi tiennyt, mitä syön.

Heh, tulipa tuosta kovasti meripitoinen lista. Itse asiassa en olekaan mikään frutti di maren ystävä, kalaakin syön erittäin harvoin. Syön toki, mutta ei tule itse laitettua, vaikka tiedän sen terveellisyyden. Silli-kananmuna-voileivät tosin ovat herkkua.

Sami yritti ehdottaa listaan klimppisoppaa, mutta minä valitin, että kun onneton tykkään siitä... Sen sijaan tuohon olisi voinut lisätä lapuanliemen. En tosin muista maistaneeni, mutta ajatus lihasta ja klimpeistä ei kauheasti iske...

Tupakissi ei tykännyt kielestä. Sen olisin voinut listaani laittaa. Talouskoulussa meidän piti valmistaa kieltä, ja voin sanoa kuten mustekalasta, että maku oli ok mutta kun tiesi mitä syö niin...

Enpäs (taaskaan) haasta ketään. Saa ottaa mukaan joka tahtoo!

8 kommenttia:

  1. Hupaisaa. Minä nimittäin pidän noista kaikista inhokeistasi. :DD Rapukesteihin en ole päässyt, mutta ravunlihaa olen syönyt ja hyvää se on. Kuten muuten sammakkokin, jota tuli maistettua Pekingissä muinoin. ;o) Maistui kanalle.

    VastaaPoista
  2. Klimppisoppaa! Se on ihan suosikkia. Luulin pitkään että se on karjalaista ruokaa kun sieltä evakoitunut mummo sitä aina teki, mutta joskus lopulta ymmärsin, että se taisikin tarttua mukaan siinä vaiheessa kun olivat evakossa jossain Pohjanmaalla päin. Meidän perheessä ei muut sitä syö ja oikeasti väittävät että minäkin muka vain muiden kiusaksi. Höh! Sehän on ihan herkkua!

    VastaaPoista
  3. Merenelävät ovat ihanaa herkkua oikein valmistettuina ja TUOREINA. Ehkäpä silloin kun saat niitä maistaa siellä, missä ne pyydystetään samana päivänä ja valmistetaan vuosisatojen kokemuksella, sinäkin ihastut. Ennakkoluulot on tehty voittamista varten! t Jutta, joka ei kyllä yrityksistä huolimatta rakasta 'rokkaa'

    VastaaPoista
  4. yöh, emmääkään pitäis eanoita suuhuni..enkä varmaan rapujakaan, ne vaikuttaa niin hankalilta syyäkin.. katkaravuista kyllä tykkään. :)

    VastaaPoista
  5. Hernekeittoa syön, tosin en hirveästi tykkää.
    Rapuja, katkiksia ym sellaisia en kyllä syö ilman pakkoa. Kerran olen ollut hienoissa rapujuhlissa ja ulkomaalainen herrasmies tarjoili mulle kauneimmat ja suurimmat ravut, joita kääntelin lautasella ison kasan. Sitten lautaset vietiin pois ja huokasin helpotuksesta, liian aikaisin. Pöytään tuotiin uudet lautaset ja uudet ravut.
    Kieltä ja etanoita kyllä syön, vaikka en itse laittaisikaan tarjolle.
    Klimppisoppa, uh. Ajatuskin siitä yököttää niin että...
    Vaan huituvelliäpä rupesi taas tekemään mieli.

    VastaaPoista
  6. Pitääköhän tarkentaa. Se klimppisoppa jota minä tarkoitan on semmoista, jossa liemenä on piimää, seassa riisiä, rusinoita ja vehnäjauhoista maitoon tehtyjä klimppejä, maustettu sokerilla ja suolalla. Piimävelliksi sanotaan sitä, siis meidän suvussa, tai limppivelliksi.

    VastaaPoista
  7. Nuo ovat kaikki minn herkkujani, minä taas en saa alas kesäkeittoa, maksalaatikkoa tai kaalisoppaa (vaikka kaalilaatikko on herkkua). Eli makunsa kullakin!

    VastaaPoista
  8. Tämä oliki hauska "leikki". Moon huomannu, jotta aika monen inhokit on mun suosikkilistalla. Kuinkahan käytääs, jos pitääs ruvrta luettelemahan niitä herkkuja. Top 5 olis ainaki mulla tosi vaikia.

    VastaaPoista