Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Kuluneiden kahden vuorokauden aikana...


  • ...olen messuillut. Perjantai klo 15-18 oli Pytingissä ällistyttävän hiljainen, päivällä oli kuulemma ollut vähän enemmän populaa. Kuitenkin porttien sulkeutumisen aikaisessa "messuihin on tutustunut..." kuulutuksessa vakuutettiin, että messuväkeä oli ollut vain seitsemän vähemmän kuin viime vuonna. Olen kai oppinut liian hyvälle, kun esim. Käsityömessuillehan ei suorastaan viitsi mennä perjantaisin neljän jälkeen, ellei ole pakko, kun ei mahdu sekaan! No, meillä oli ihan kivaa JAKKin poikien kanssa, ja tapasin tuttujakin, ja ehdin hamstrata esitteitä. Aina saa haaveilla, sanoi Kaisa, kun talopaketteja selasi.

  • ...olemme hoitaneet kotia. Eilen pestiin pyykkiä, tiskattiin, kerittiin lankoja (tai siis minä kerin - olivat elämäni sotkuisimmat vyyhdit!), vietiin roskia ja lehtiä ja pulloja keräykseen, imuroitiin ja pyyhittiin tasot, joille vaihdoin jo pääsiäisliinat. Tiedän, että paastonajasta on noin neljännes jäljellä, mutta ensi viikon loppupuoli on sen verran vauhdikas, etten halua jättää sinne mitään suursiivousta. Hiljaisella viikolla tehdään normaali viikkosiivous ja pääsiäinen saa tulla.


  • ...on ihmetelty keväistä säätä. Siis sitä puolta keväisestä säästä, joka sanonnan mukaan on yhdeksänä. Eilen kauppareissulla vielä oli sulaa joskin kylmä viima, mutta illansuussa alkoi tuiskuta lunta ja tuisku jatkuu edelleen. Tästä huolimatta lämpötila on plussalla ja näköjään kadut puhdasta sohjoa. Huoh. Uusi lumi vanhan surma, koetan lohduttaa itseäni. Ja on nyt sentään kesäaika - joskin se tarkoittaa sitä, että huomisaamuna töihin lähtiessä luonnon kello on vasta seitsemän ja joka paikka todennäköisestä jäässä. Lips.


  • ...olen soittanut ystävälle, joka on pyörinyt kauan mielessä. Puhuimme pitkään ja hartaasti. Mitenköhän sitä ennen roikuttiin puhelimessa paljon useammin kuin nykyään? Yhteydenpito ystäviin on asia, jossa ei saisi säästää.


  • ...olen paketoinut vähän kirjoja (jäljelläkin vielä on!) ja naputellut pari lukua Bettyä. Komppaan Kalle Päätaloa: inspiraatio on yliarvostettua, kirjoittaminen on puhdasta raakaa työtä!
Mutta nyt voisi ihan oikeasti ottaa vähän rennosti. Alkuperäinen suunnitelma oli maata koko viikonloppu kuin lehmä nevassa - Sami tiedusteli, pitääkö hänen tuoda mulla kahvi sänkyyn - mutta jotenkin se vaan lipsahti tähän puuhaamiseen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti