Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 27. helmikuuta 2009

Vuosipäiviä

Täällä on pienimuotoisen ikäkriisin paikka, sillä vanhin kummilapseni on ylittänyt 15 vuoden juhlallisen rajapyykin. Seikkaa juhlistetaan asianmukaisin menoin huomenna, ja pikku fiestaa oli ryhdyttävä herättelemään ajoissa. Hyllykalliolle on vähän pitkä kävellä, jos lämmitys taas pettäisi.

Nyt ei onneksi pettänyt, auto oli sulanut tottelevaisesti töistä tullessamme ja murahti käyntiin varsin äkäisesti heti ensimmäisellä yrittämällä. Käytämme niin harvoin autoa "tavallisiin" menoihin, että nyt kiersimme Jokipiin Pellavan kautta kauppaan (juu, tietenkin vain autoa lämmittääksemme, jotenkin vain vahingossa kassiin kertyi tehtaanmyymälästä kaikenlaista ihanaa... :).

Sain myös äntiin*) viedä kolmet (3) kengät suutariin. Kaksiin keväisiin kävelykenkiin vaihdetaan kantalappu (kenen älynväläys ovat muoviset kantalaput, kysyy yhdellä kantapäällä pitkin kunnanviraston käytävää luistellut) ja niitä kuuluisia juhlakenkiä yritetään venyttää ammattikonstein.

Muistelimme Samin kanssa Vemmun viimevuotista syntymäpäivää, jota tosin tuolloin juhlittiin vähän myöhemmin keväällä. Ajelimme silloin juhlimaan Samin luota ja vietimme ensin Seinäjoella koko päivän. Tilasimme sohvan asuntoon, josta meillä ei ollut vielä mitään tietoa, ja tutustuimme nyt jo konkurssoituneen Koti-Idean Björkdal-hyllytarjouksiin. (Niistä tehtiin tilaus sitten viikon päästä, kun olimme laskeneet, mihin luotonlyhennykseen kykenisimme.) Sitten tapoimme aikaa Anttilassa - olin työtön ja rahat olivat kaikki, edelleenkään en ollut päässyt edes työhaastatteluun asti...

Joskus kai on vain hyväksi, että on (vielä?) nuori ja hullu eikä ajattele nenäänsä pidemmälle. Luotimme siihen, että totta kai asunto löytyy. Ja löytyihän se! Sohva tosin oli pari viikkoa Samin talon alaeteisessä (onneksi oli kerrostalon eteiseksi tilava, ja onneksi palotarkastaja ei sattunut paikalle), mutta Björkdal-laatikot tuotiin vasta muuttomme jälkeisenä maanantaina, niin täydelliseen aikaan kuin olisimme itse saaneet sen valita. Ja nyt tämä koti on jo niin meidän näköisemme kuin olla voi.

Kaikki järjestyy, Sami tapaa sanoa, kun minä teen syntiä eli murehdin. Ja on mokoma yleensä oikeassa. Hyvä niin!

Iloista viikonloppua!

*) saada äntiin = saada aikaiseksi, saada viimeinkin tehtyä

8 kommenttia:

  1. Kiitos, Kaisa, tästä muistutuksesta. Minäkin murehdin, kun elämä on ja on ollut jo pitkään sekaisin. Koitin eilen juuri noita sanoja: Kaikki järjestyy, vaikken vielä tiedä, miten. Siunausta sinulle ja Samille

    VastaaPoista
  2. Sait äntiin! Äitini lisäksi taidat olla ainut ihminen, jonka olen kuullut tuota sanaparia käyttävän.
    Mukavaa.
    terveisin Tuula

    VastaaPoista
  3. Minä mietin tuota "äntiin", mikä se mahtaa olla. Tuulan kommentista ymmärsin, että joku murrejuttu?

    Mulla on myös tapana murehtia tulevia. Keksin kaikkea mielessäni, ja sitten itkusilmässä mietin, että miten siitä selviäisi. Kun osaisi ottaa vain päivän kerrallaan.

    VastaaPoista
  4. Hih, "suomensin" tuon saada äntiin -kohdan. :)

    Murehtimisen olen kai saanut geeneissä, äitini on siinä puuhassa maailmanmestaruusluokkaa ja hänen äitinsä taisi olla vielä parempi. ("Mitäs sanot jos kuolet", mumma oli tokaissut, kun äiti oli joskus menossa johonkin rutiinileikkaukseen, olisiko ollut sappikivet tms. Äitiä harmittaa vieläkin ettei tajunnut vastata, ettei hän sitten enää mitään sano.)

    Ystäväni sanoi kerran, että murehtiminen on syntiä. Ja niinhän se on. Silloin ei luota siihen, että meistä pidetään huolta. Mutta ihminen nyt vain on syntinen...

    VastaaPoista
  5. Murehtiminen voi olla geeneissä tai sitten kasvuympäristön aiheuttamaa... Tähän ikään mennessä se murehtiminen on ilmennyt lähinnä kanaemomaisena huolehtimisena (lapsesta asti olen huushollin asioista huolehtinut), mutta viimeisen vuoden sisään se on muuttunut todelliseksi murehtimiseksi. Tänä aamunakin erehdyin lukemaan yhden tiedotteen ja nyt olen koko aamun surrut taas ihan olemattomia. Siis voivathan ne toteutua, mutta jospas kuitenkin luottaisin, että enköhän minä aina jostain työtä saa, vaikka k/s-kaupan kassalta ;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos - just kun saisi tämän typerän oman pään uskomaan, että turha surra ja murehtia, kyllä kaikki järjestyy! Kaipaan entistä yltiöpositiivisuuttani :)

    VastaaPoista
  7. Tiedän tunteen Kaisa. Varsinkin kun kummilapsillakin on jo lapsia...
    Tuota ööö, sitä taitaa olla jo vähän ikäprinsessa.

    VastaaPoista
  8. Ruksittelin tässä vastauksia yhteen vesiosuuskuntia koskevaan tutkimukseen ja loppukommentiksi laitoin piruuttani:"kun vain saatas äntiin", kun oli netti auki goolasin olisko sitä "suomennettu". Kaisan sananselitys on erinomainen.
    Samaa se tarkoittaa täällä Het-järvelläkin.

    VastaaPoista