Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 12. helmikuuta 2009

Valkoisen näytön kauhu

Ensiksi kaikkia lukijoita mahdottomasti kiinnostavat terveydentilan päivitykset: suurakko ei ole parantunut, päinvastoin. Puhuminen on puuroista ja nauraminen sattuu. Ja minä raukkahan en koskaan puhu enkä naura... ;) Corsodyl-vettä olen purskutellut, jospa se pitemmän päälle auttaisi.

Olen maininnutkin täällä, että Wilholan talo Jalasjärven keskustassa täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sitä ryhtyi aikanaan rakentamaan Jalasjärven Suomalainen Seura, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen rakennus siirtyi kunnan haltuun. Kunnanvirasto toimi siellä 1910-luvulta vuoteen 1975, jolloin nykyinen virasto rakennettiin. Sinä aikana Wilholasta lähdettiin kolmeen sotaan, siellä toimi Kansanhuolto, siellä pidettiin iltamia, lottakursseja, käräjiä ja painitilaisuuksia. Tyhjilleen jäänyt Wilhola aiottiin ajan muodin mukaisesti purkaa, mutta onneksi järki voitti. Nykyään se toimii nuorisotalona.

Wilholan sataa vuotta juhlitaan koko vuosi. Yksi juhlavuoden tapahtumista on syksyllä ensi-iltaan tuleva näytelmä. Talon historia ilmestyy kirjana tässä keväällä, ja jonkun paikallisen luottokirjoittajan piti tehdä siihen pohjautuvan näytelmäkäsikirjoitus. Ohjaajana on Eija-Irmeli Lahti Seinäjoen kaupunginteatterista.

Kävi vain niin, että aikataulujen muututtua alkuperäinen kirjoittaja joutui ilmoittamaan, ettei ehdikään tehdä käsikirjoitusta. Arvatkaa, kenen puoleen kunta kääntyi... Olen kuulemma viimeinen toivo - olisivat nyt edes sanoneet, että olen niin hyvä että minulta kysytään ensiksi! :D

No ei sentään. Mietin vähän aikaa ja lupasin tehdä näytelmän, kun saan ainakin osittain sovitella sen oman työni oheen ("välikäsityö").

Minulla on kokemusta kolmen esitetyn näytelmän tekemisestä. Vuonna 2000 Lapualla näyteltiin Kytösavun aukeilta mailta, jonka tein yhdessä Tepon kanssa. Vuonna 2005 Laihian seurakunta tilasi minulta kirkon 200 vuoden takaisiin rakennusvaiheisiin liittyvän näytelmän Riidalla rakennettu kirkko. Ja syksyllä 2007 Lapuan tuomiokirkossa esitettiin rakennuksen vaiheista kertova Ajasta aikaan.

Varsinaiseen kirjoitustyöhön on siis syntynyt kohtuullinen rutiini, varsinkin, kun nämä kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän kavalkadeja (ainoastaan Laihian näytelmässä saattoi nähdä jopa jonkinlaista draamallista jännitettä). Sinänsä kirjoittaminen ei siis pelota.

Mutta ensimmäistä kertaa alan tehdä näytelmää asiasta, jota en ole itse tutkinut. Lapuan historia on minulle tuttu; Laihian kirkon rakennusvaiheisiin olin tutustunut työni puolesta useita vuosia; Lapuan seurakunnan kiinteistöjen historiaa tutkin työkseni kun kirjoitin kirkkonäytelmää. Toki olen nyt saanut haltuuni historiakirjan tekijöiden tekstejä, mutta ne eivät ole alkuperäislähteitä! Lisäksi ihmisten nimet eivät sano minulle mitään, kun en ole perehtynyt Jalasjärven historiaan Jalasjärven kirjaa kummemmin.

Hirvittää siis, mihin olen pääni pistänyt. Onneksi Bettyn kirjoittaminen on saanut sormeni ja aivoni vähän joustavammiksi: kirjoittaminen ei ole enää jotakin suurta ja pelottavaa, jonka joskus osasin, vaan taito on palautumassa. Ja tiedän saavani työhön kaiken avun mitä vain ymmärrän pyytää. Mutta silti...

Tänään sitten vain otin nenästä kiinni ja sukelsin. Aloin naputtaa kaikkein helpoimmin syntyvää kohtausta, joka oli valmiina tarinana osa erästä haastattelua lähes valmiine repliikkeineen. Nyt vähän helpotti. Eikö se tästä. Jospa se ensi-ilta sitten syksyllä tosiaan olisi.

8 kommenttia:

  1. Voi mahoton sentään ja onneks olkoon. Eipä turhaan ole nimesi nykyajan pohjalaiskirjailijoiden (vaikea sana) joukossa (ja siksi siinä julkkis verokalenterissakin).
    Touhua piisaa, toivottavasti ehdit tätä blogiasikin pitää, on tää vaan niin mukavaa luettavaa - olen koukussa tuumooksiin!
    Kannustusta Tuulalta

    VastaaPoista
  2. Wau ja onnea matkaan!

    Terveisin, EL

    VastaaPoista
  3. Jooooo, Hyvä Kaisa!!!! Tsemppiä!!!
    Niinkus ny näjet, ei se ainakaa kannustuksesta jää kiinni tämä homma. Moon jo ilimoottautunu näyttelemähän :0

    VastaaPoista
  4. Onnea kirjoitustyöhön, etköhän sä hoida homman kotiin hienosti :D
    Mukavaa kevään odotusta sinne, käyn täällä kyllä useasti mutta hävyttömän vähän kommentoin nykyään.

    VastaaPoista
  5. Kolme näytelmää? Mihin unohdit Lapuan Emäntäkoulun 100-vuotisjuhlassa esitetyn näytelmän? Sen nimeä en valitettavasti jaksa muistaa.

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä Kaisa kirjoitustyöhön!

    Sitten vielä tuohon hammaslääkäriasiaan, itseltäni poistettiin eilen toiseksi viimeinen hammas, johon tohtorisetä määräsi Cordosyl-hammastahnaa. Sain sitten aivan järkyttävän kokosia aftoja, niin - useita! Ja loppuivat parin päivän päästä tahnan käytöstä. Jotkut perushammastahnat aiheuttavat myös aftoja, samoin appelsiini ja tomaatti noin yleisimmistä aftan aiheuttajista. Mutta toivottavasti sinun suusi aftat ei johdu siitä aineesta. Ainakin pahaa se on, sitä ei kaiketi kukaan voi kieltää..

    Voimia ja iloa kirjoitustyöhön, ja muutenkin elämääsi :)

    Heini

    VastaaPoista
  7. Onnittelut! Ehkä ne eivät ole kehdanneet pyytää sinulta ensin ja siksi kursailivat, että olet viimeinen toivo. ;)

    Ihmettelin ensimmäisen virkkeen suurrakkoa, kun luin väärin. Onko se sellainen, että tarvitsee käydä harvemmin vessassa? :D

    VastaaPoista
  8. Vai viimeinen toivo! Se mua alkoi oikein hihityttää, tiedäthän, kun on aamu melkein käsillä. Onnea hirmuisen paljon. Valkoisesta paperistakin pääsee äkkiä eroon, jos ei muuten niin värikynällä (se oli olevinaan vitsi).

    VastaaPoista