Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 19. helmikuuta 2009

Leijun pilvellä

Ei, älkää käsittäkö väärin! Vastustan edelleen huumeita. Olo vain on nyt leijuvainen - pienestä joskus ihminen tulee onnelliseksi. :)

Muistatte varmaan kun kerroin, että lupauduin kirjoittamaan näytelmän Jalasjärven Wilholan 100-vuotisista vaiheista. Sain haltuuni talosta historiikkia tekevien ihmisten tekstit ja niitä pyritellen aloin miettiä, mitä ja missä ja milloin.

Kun kirjoittaa näytelmää entisestä kunnantalosta, ensimmäinen ajatus on helposti, että siinä on sitten valtuuston kokous toisensa jälkeen ja korkeintaan käsiteltävät asiat voivat nykypäivän katsojaa huvittaa. Välillä siis olikin paniikki iskeä, kun en saanut tarinaan otetta, en tiennyt miten sitä veisin eteenpäin. Yritin luottaa aivoihini: tiedän, että siellä on elämää, vaikka joskus muulta tuntuu. Mutta hirvitti silti.

Tänään oli töissä rauhallinen päivä, joten näytelmäteksti oli avoinna koko ajan koneeni ruudulla. Ja kun äsken suljin koneen ja lähdin kotiin, näytelmän runko oli valmis.

Älkää nyt innostuko! :) Voi olla, että deletoin vielä tuon kaiken, kunhan olen jutellut ohjaajan kanssa. Voi olla, etten koskaan ilkeä edes näyttää sitä kenellekään, saati että alkaisin muokata siitä esitettävää versiota. Mutta runko on valmis, ja siinä on vain hyvin vähän kokouksia. Eli keksin näkökulmia, joissa saan eri aikakausien tapahtumat Wilholassa näkyviin niin, että ehkä ei yleisölle tarvitsekaan maksaa kovin paljon, että tulisivat tuota katsomaan.

Olo on helpottunut ja onnellinen. Kyllä se siitä! Kyllä minä osaan! Ainakin vähän.

6 kommenttia:

  1. No kyllä sä osaat kirjoittaa! On ollu NIIN ihanaa lukea Bettyä!!! Arvelinkin että uusin luku on tuoretta tavaraa, se tuntui jotenkin aikuisemmalta tekstiltä, hyvässä mielessä siis :)

    En yhtään epäile etteikö kunnantalon historiasta tulisi mielenkiintoinen, kun Bettykin on niiiiiin ihana.

    Maltan tuskin odottaa Bettyn häälukua!!! Tee siitä oikein yli-yli-yli-ihana!!!!!

    VastaaPoista
  2. Osaisinpa mäkin kirjoittaa, enemmän tai vaikka näytelmiä. Kuulostaa hienolta, että sait jo rungon aikaiseksi. Vaikka jollakin tavalla osaan kirjoittaa, niin näytelmä kuulostaa aika vaikealta.

    Tämä sun pohja on kivan näköinen. Ihan sellainen leijuva olo tulee, kun tässä käy.

    VastaaPoista
  3. Tarja, olisit kuullut miten Sami äsken suunnitteli kuinka voisin sekoittaa Bettyn näytelmään... :p

    Nyt mulle tuli paineita hääluvusta. Olen sen tosin jo kirjoittanut ja epäilen että se on ok mutta tuli silti paineita. ;)

    VastaaPoista
  4. Yvioon, minä luulen että jokainen, joka tahtoo, osaa kirjoittaa - omalla tyylillään ja omaa tekstiään. Pidemmälti tai lyhyemmälti.

    Pohjasta tykkään itsekin, on raikas!

    VastaaPoista
  5. muistaakseni Wilholassa on pelailtu bingoa joskus ja oliskohan kansalaisopiston tai jonkun kudontapiiri toiminut yläkerrassa. vai on se jo niin vanha se Wilhola, niin se aika rientää

    VastaaPoista
  6. Kyl sä sen näytelmän kesytät, kun Bettynkin kerran.

    VastaaPoista