Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Arki on alkanut

Kaksi lomanjälkeistä työpäivää takana. Tänään vauhti oli sitä luokkaa, että valitin tarvitsevani pari kaksoissiskoa, jotka juoksisivat osan asioista. Mutta ainakin aika kului nopeasti. Illalla kuoroon ja hakemaan evästä: huomenna hammaslääkärisetä käy kahden reiän kimppuun juuri ruokatunnin aikaan, joten varaan iltapäiväksi töihin jotakin syömistä.

Sunnuntaina ehti sataa vettä sen verran, että keli on ollut parina päivänä vähän ikävä. Olen roikkunut Samin käsipuolessa, ja tänään kaivoin esiin kengänkantoihin kiinnitettävät nastat. Niistä ei vain ole hyötyä, jos a) jää on liian kovaa, b) jään päällä on lunta, c) lumi on hiukankaan suojaista. Aika krantut värkit siis...

Viime yönä näin painajaisia niin, että kun heräsin vessahätään, en uskaltanut lähteä sängystä mihinkään. Vasta kun Sami käänsi kylkeä ja kuvittelin hänen olevan silmänräpäyksen hereillä ja pelastavan minut mahdollisilta möröiltä, uskalsin kipittää käytävään. Tänään ainakin kolme ihmistä ihaili, miten komea kuutamo oli eilen illalla ollut, ja siinähän asia selvisikin. Olen kuuhullu: joko en saa nukutuksi kunnolla tai näen pahoja unia, kun on täysikuu. Tämä siis ihan siitä riippumatta, tiedänkö kuutamosta vai en (nyt en todellakaan tiennyt). Onko muita kuuhulluja?

Kirjoitin eilen muutaman ystävänpäiväkortin - sen souvin yritän pitää rajoitettuna, lähetän kyllä sitten sähköposti- ja tekstaritervehdyksiä. Ja aurinko paistaa. Nämä kaksi asiaa todistavat, että ihan oikeasti kevättä kyntteliltä!

6 kommenttia:

  1. Täysikuu vaikuttaa aivan selvästi uniini. En ollut tullut tätä ajatelleeksi ennen kuin pari vuotta siten kerroin sisarelleni (joka on 12 vuotta vanhempi ja viisaampi)juuri näkemästäni unisikermästä, joka oli vallan täynnä merkillisiä tapahtumia. Sisareni totesi silloin, että sehän on selvää: nyt on täysikuu. Hän kertoi itsekin näkevänsä enemmän ja oudompia unia täysikuun aikaan. En seuraile kuun vaiheita, mutta joskus hulvattomien uniryppäiden jälkeen arvaan, että taas on täysikuu. Ja kun almanakasta katson, huomaan, että niinpä onkin!

    VastaaPoista
  2. Enpä olekaan kiinnittänyt huomiota uniin. Kuu kyllä valvottaa minua aika usein, joten ilmoittaudun kuuhullujen joukkoon.

    VastaaPoista
  3. Lisää kuutamohulluja ilmoittautuu...
    Keli on todellakin taas kurja, nyt kun vesisateen jälkeen jäätynyt, saa kieli keskellä suuta kävellä.. hui...
    Ai niin, oikein mukavaa työviikkoa

    VastaaPoista
  4. voi kyllä tuli täälläkin pyörittyä viime yönä sängyssä ilman unta. voit arvata että aamuvuoron jälkeen kotiuduttua iltapäiväunet maistu. :)

    VastaaPoista
  5. Kyllä se unen sekottaa, pätkii ja tuo tosiaan kummallisia unia, tai ne unet vaan muistaa, kun heräilee jatkuvasti. Nyt kun olen lomautettu, voisin tietysti hiippailla vaikka tuijottamaan sitä kuuta, mutta kun ukkokulta on niin herkkäuninen, niin yritän sinnitellä omalla sängynpuoliskollani vaan, sillä hän lähtee kuitenkin aikaisin töihin. Vaan eipä eilen, eikä tänäänkään nukuttanut aamustakaan, kuudelta avasin jo tietokoneen - enkä ottanut päikkäreitä! Joukossa mukana Tuula

    VastaaPoista
  6. Mulla nuata hulluuksia piisaa, mutta onneksi mua on varieltu kuuhulluurelta. Viime yänäki nautiin suunnattomasti sen ihanasta valosta ajellesnani yällä puali kaharen ruuhkas Kyrööstä kotioppäin. Lauleskelin vanhaa koulus opittua laulua: "Sinä, kuu, kun saat niin hiljaa mennä pilveen piilohon."
    Ja hyvin uni maistuu, ku sänkyhyn pääsin.

    VastaaPoista