Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Mustan salkun salaisuus

Jos joku tänään iltapäivällä kuuli Lapuan keskustassa hillitöntä meteliä, se olin minä. Isoveli lastasi omasta autostaan minun autooni "jäämistöäni", ja yritin jotenkin rajoittaa tätä tointa. Siinä vaiheessa, kun näin lukion terveystiedon oppikirjan olevan matkalla takapenkille, nostin hirvittävän älämölön.

Oppikirja katosi liukkaasti, mutta (liian) paljon muuta vanhaa krääsää tuli mukaan. Suurin osa on vielä autossa, meillä kun oli kotiin palatessa ruoka- ja shoppailukassitkin kannettavina, mutta tämä musta salkku kiehtoi uteliaisuuttani. Muistan kuljettaneeni tässä aikanaan kirjojani kirjailijavierailuille, ja nyt mietin, mitä se mahtoi pitää sisällään ja saisiko sitä edes auki, kun toinen lukko on hajalla.


Avautuihan se. Sisällä oli epämääräistä paperitavaraa - kummallisia tekstejä, Ylämaan susien käsikirjoitus, yksi erittäin onneton runokokoelma (käsikirjoitus siis myös) sekä hirveä kasa piirroksia.

"En mä ole ikinä tiennyt, että sä olet maalannut", Sami hämmästeli. No, en minäkään ollut tiennyt, että hänkin on aikanaan piirtänyt!


Yläkuvassa jo useita vuosia sitten edesmenneen Mökö-kissamme muotokuva jostakin 90-luvulta. Isoveli ihmetteli aikanaan, kun en saanut hyvää numeroa kuvaamataidosta, hänen mielestään kun osasin piirtää. Minä vain en osannut tehdä juuri niitä tehtäviä, jotka koulussa piti osata. Vähän sama kuin käsitöissä!

1990-luvun alussa minä piirsin ja maalasin välillä melkein maanisesti. Opettelin käyttämään vesivärejä ja kopioin paljon kuvia. Hyvin paljon tein myös "kuvituksia": joko piirsin kohtauksia lukemistani kirjoista tai sitten piirsin kuvaa ja keksin samalla mielessäni tarinaa. Vahinko, että suurimpaan osaan salkun sisältämistä piirustuksista en osaa enää yhdistää mitään juonta. Osa sen sijaan on täysin tunnistettavia, ja niistä tulisi tänne blogiin hyviä tietokilpailuja: tiedätkö, mistä kirjasta... :)

Tämä seuraava kuvasarja sai sekä Samin että minut repeämään. Ei sanaakaan selitystä, mutta täydellinen tarina. Olivatkohan Nuoren tytön päiväkirja, Schindlerin lista ja Sound of Music tehneet johonkuhun vaikutuksen?







11 kommenttia:

  1. Mulla on ihan samanlainen salkku, ruskeana. Käytin sitä lukiossa koululaukkuna. :o) Nyt se asuu J:n sängyn vieressä ja on täynnä kirjoja.. Mulla on myös toinen samaa sarjaa, mutta pienempi ja se on musta. Se taas toimi vuosikaudet biletyslaukkuna. :D

    VastaaPoista
  2. Mukavia muistoja oletkin löytänyt! Omaa kouluaikaani ajatellessa muistan, miten huono olin käsitöissä ja kuvaamataidossa ja miten kamala käsiala minulla oli. Käsitöistä en edes erityisemmin pitänyt, koska tekniikka lajissa jos toisessakin oli hukassa.Nyt teen käsitöitä ilolla ja piirtelen huvikseni. Enpä olisi kouluikäisenä uskonut (eikä olisi opekaan uskonut) sitäkään, että vielä saan monesti kuulla pyynnön "Kirjoita sinä tämä kortti/tervehdys/selostus/ilmoitus, kun sinulla on niin kaunis käsiala." Vanhoja kouluvihkoja katsellessani näen, että käsialani oli vielä hirveämpää kuin peltilapaseni ja pökkelöt piirustukseni yhteensä!

    VastaaPoista
  3. Näistähän kuvistahan tulee ihan Martta Wendelin mieleen.
    Nyt sitten voisit laittaa pystyyn sellaisenkin kilpailun, että jokainen keksii omassa blogissaan näihin kuviin jonkin tarinan. voisi tulla monenlaisia.

    VastaaPoista
  4. Ihania löytöjä!

    Mikään ei niin harmita, kuin ettei kouluajan ainekirjoitusvihkoja ja piirrustuksiani ole enää tallessa. Poikani kokoelmat olen säästänyt täysin.

    VastaaPoista
  5. Makepeace, mulla oli lukiossa koululaukkuna sellainen ruskea "lääkärinlaukku" jossa oli gobeliinikuvaa edessä, muistatko niitä? Olin kauhean ylpeä siitä.

    Pilli, kuulostaa tutulta myös käsialan osalta! Opettajien lohduksi kai voisi sanoa, että ehkä se käsitöiden/käsialan jne siemen siellä koulussa kylvettiin, mutta kasvaminen kesti yli kouluajan... :)

    Kirlah, nythän mä ihan punastun. ;) Tuo tarinajuttu olisikin mainio. En taida ihan sentään Tarinamaanantaihin näitä laittaa...

    Palaga, se onkin "ikävää", kun tällaista tavaraa on säästynyt eikä sitä malta heittää pois. Samoin kortit ja kirjeet. Missä niitä säilöö... :/

    VastaaPoista
  6. Oi mitä aarteita! Koulun kuvaamataidon tunneilla kun tehtiin vesiväritöitä paperi oli usein liian ohkaista ja se rypistyi pahasti kun sille alkoi maalaamaan, toivottavasti nykyajan opettajat tajuavat antaa oppilailleen kunnon paperia ja vieläpä pingoittaa sen taustaan oikeaoppisesti.

    VastaaPoista
  7. Voi kuinka ihania aarteita!
    Minullakin oli muuten sellainen "läkärinlaukku". Mutta taisin olla jo opiskelemassa silloin.

    VastaaPoista
  8. Hei, mä muistan Mökön :) Se oli suloinen!!

    VastaaPoista
  9. Jep, mullakin oli sellainen "mattolaukku", Turkista hankittu. :o) Mulla on aina ollut laukkuja enemmän kuin vähemmän..

    VastaaPoista
  10. Sinähän olet tosi hyvä piirtämään. Monesta kuvasta tuli jotain mieleen, mutta enpä lähde nyt arvailemaan.

    VastaaPoista
  11. wau mitä taideteoksia! sinähän oot oikea multilahjakkuus, kaisa! :)

    VastaaPoista