Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Miksi juuri sinut pitäisi valita tähän työhön?

Meillä töissä on nykyhetkessä varsin outo tilanne, että meillä on monta työpaikkaa auki. Kahteen virkaan haastatellaan tänään ihmisiä ja muutamaan pitäisi tehdä ilmoitus sunnuntain lehtiin. Erinäisistä syistä minua pyydettiin tänään "sijaisemännöimään" kahta ensimmäistä haastateltavaa, eli viemään heidät sivuhuoneeseen kahville haastattelun jälkeen, kun tehtävän varsinainen hoitaja oli matkanpäällä.

Tämän suoritettuani tiedustelin masentuneena työkaverilta, maksaisikohan kunta minut jollekin Opettele smalltalkia -kurssille. Kahvipöytäkeskustelu ventovieraan ihmisen kanssa, jota on juuri "höykkyytetty" haastattelussa, ei ehkä ollut sujuvinta. Onneksi oli lumisade ja tarjolla Juustoportin juustoa! Sää ja Jalasjärven ehkä tunnetuin tuote, leipäjuusto, pelastivat paljon. Olen aina ollut äärimäisen huono rupattelemaan, ellei vastapuoli tule yhtään vastaan. Ns. sukulaissielun kanssa juttua kyllä sitten tulee kuin Tuuran putkesta. (Mikä se muuten on?)

Toivon mukaan onnistuin tästä huolimatta näyttämään, että kaikki sympatiani olivat jokaisen hakijan puolella. Vaikka tässä kyse oli esimiestason virasta ja hakijat ansioluetteloidensa perusteella varsin menestyneitä elämässä, muistelin omaa työnhakuani. Sitä toiveikkuutta, jännitystä - ja pettymystä. Olen kiitollinen pätkätyöläinen: minulla on taatusti töitä tämän vuoden loppuun. Ainakin. Ns. vakityöpaikoista ei voi varmuudella sanoa samaa.

Yhden kahvikaverin kanssa sattui hassu tilanne. Minulle tultiin vinkkaamaan, että haastateltava on tullut ulos, ja hänelle sanottiin, että Kaisa vie hänet kahville. Kättelin, esittelin itseni ja johdatin hänet sivuhuoneeseen, jossa kahvikattaus odotti.

"Mitäs sinä täällä teet?" haastateltava kysyi yhtäkkiä. En muista, olivatko sanat täsmälleen nämä, mutta sen vaikutelman sain. Ehkä hän tarkoitti kysyä, mikä minun työni on, mikä asema minulla on yhteisössä. Mutta jotenkin sanavalinta ja äänenpaino oli sellainen, että alkoi naurattaa. Kuvittelikohan hän, että tällainen napataatta on jonkun yläasteikäinen sukulaistyttö, joka on hommattu hätiin? :D

No, ehkä olen liian tarkka sanavalintojen kanssa ottaen huomioon, etteivät omanikaan aina täydellisiä ole. Joka tapauksessa onnea kaikille hakijoille!

4 kommenttia:

  1. Olet, Kaisa, onnellinen, jos viihdyt työssäsi, vaikka se olisikin pätkä. Vakiviroissa voi olla ihmisiä, joilla syystä tai toisesta ei työpaikalla ole asiat niin hyvin, kuin sinulla tuntuu olevan.

    Terveisin nimimerkki "Kokemusta on" ;)

    VastaaPoista
  2. Olin syksyllä haastateltavana ja vaikka viime vuosina olen ollut useita kertoja haastattelijana niin olihan se tilanne niin toisenlainen olla vastaamassa eikä kysymässä. Kertasin mielessäni sataan kertaan omat vahvuuteni ja erityistaitoni, joille ei k.o.paikassa olisi ollut mitään käyttöä kuitenkaan. Tulin varasijalle siispä jatkan nykyisessä virassani edelleen.

    VastaaPoista
  3. Minulle on haastatteluissa tarjottu kahvi/tee samalla kun on juteltu. Se vähän rentouttaa tilanteessa.
    Työpaikkahaastattelut kyllä kummasti pistää jännittämään ja töksö kommentti voi tulla kun jännitys hiukan laukeaa.

    VastaaPoista