Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Vuosi vaihtuu

Tämä teksti on ajastettu, koska en tätä kirjoittaessani tiedä milloin pääsemme lähtemään kohti Lapuaa uudenvuodenviettoon. Aikomus olisi hyödyntää sisällä olevia ylitunteja ja päästä lähtemään töistä valoisalla, mutta Samilla riittäisi hommia.

Pinkkejä pilviä sinisellä taivaalla. Kännykkäkuva tahtoi tulla tänne noin minimaalisena.

Kulunut vuosi on ollut yksi nuoren elämäni vaiherikkaimpia. Sen alkaessa olimme juuri menneet kihloihin ja alkaneet nuuskia yhteisen kodin mahdollisuutta. Olin työttömänä, epätoivoisesti hain mitä tahansa hommaa, jotta olisin päässyt työkkärin ylimielisestä ja virheitä tekevästä kuristusotteesta. Mietin, miksi ihmeessä yliopistoista valmistuvia yritetään haalia takaisin maakuntiin, kun töitä ei kuitenkaan ole sellaisille maistereille, jotka maakunnassa jo valmiiksi ovat.

Ratsuväkenä riensi paikalle Pohjanmaan Taidetoimikunta. Syksyllä olin jostakin syystä täyttänyt apurahahakemuksen - kun ihminen ei kelpaa mihinkään, sitä alkaa tosissaan miettiä, onko edes joskus osannut tehdä jotakin. Minä aloin ajatella, osaisinko vielä kirjoittaa. En uskonut apurahaa saavani, mutta toisin kävi.

Taidetoimikunnassa istuva ihminen kertoi minulle, että kokouksessa oli joku miettinyt, onko tuollaisesta 4 000 € apurahasta kenellekään mitään iloa. Onneksi häntä ei kuunneltu. Olen Taidetoimikunnalle kiitollinen hautaan asti. Pilkoin summan niin pieniin kuukausieriin, etten ansainnut senttiäkään enempää kuin työttömänä - mutta ilmoitus apurahasta palautti ihmisarvoni. Minun ei tarvinnut enää käydä hattu kourassa työkkärissä, vaan sain ilmoittaa töistäni kyseleville, että olen apurahalla ja kirjoitan.

Ja minähän kirjoitin! Sain valmiiksi romaanikäsikirjoituksen, ihan alusta loppuun asti. Vaikka työ olisi jäänyt siihen, olisin ollut itsestäni ylpeä, mutta tämän jälkeenpä teksti on käynyt kahdella kustantajalla. Ensimmäinen lyttäsi sen täysin, toinen antoi niin rakentavaa kritiikkiä, että kovasti haluaisin sen pohjalta lähteä tekstiä työstämään - kunhan tästä nyt elämä rauhoittuu.

Käsikirjoituksen teko tuntui välillä siltä, kuin olisi lähtenyt juoksemaan maratonia kylmiltään. Mutta sitten kaivoin esiin vanhat Betty-tarinani ja laitoin ne blogiin. Yllättäen niitä muokkaillessa löysin taas kirjoittamisen ilon, tuntuman siihen.



Pari kuukautta kävin myös töissä Seinäjoella valmistelemassa minulle aivan täysin vieraaseen aihepiiriin liittyvää hanketta (saikohan se muuten rahoituksen?). Sitten palasin taas apurahalle, kunnes juhannuksen jälkeen aloitin nykyisessä työssäni. Silloin peräti puolen vuoden mittainen sijaisuus tuntui uskomattoman pitkältä - vielä uskomattomammalta tuntui se, kun sijaisuuttani jatkettiinkin ensi vuoden loppuun. Viihdyn työyhteisössä ja pidän työstäni. Se on suuri rikkaus.

Mutta vielä suuremmat muutokset tapahtuivat henkilökohtaisessa elämässä, kun me vappuna Samin kanssa muutimme yhteen. Epätoivoinen asunnon etsintä oli vihdoin tuottanut tulosta, joskin muutto oli monien sattumien summana sanoinkuvaamattoman kamala kokemus...

Onneksi tämä ihana asunto on korvannut ne harmit, ja onneksi yhteiselomme on sujunut hyvin! Välillä vieläkin muistelemme sitä, millaista oli erota joka maanantaiaamu, Samin ryskyttää julkisilla väliä Jalasjärvi-Lapua ja molempien jakaa omaisuuttaan kahden asunnon väliä. Nyt osaamme olla kiitollisia siitä, että saamme elää arkea yhdessä.


Myös muita muutoksia lähipiirissä on tapahtunut. Olemme oppineet, että mikä tahansa on mahdollista, elämä on suuri seikkailu.

Toivottavasti seikkailu - iloinen ja turvallinen sellainen - jatkuu myös ensi vuonna.

Onnea ja siunausta jokaisen tämän blogin lukijan vuoteen 2009!

11 kommenttia:

  1. Kaikkea hyvää sinulle uudelle vuodelle.
    Jaksa edelleenkin pitää blogia, se on niin mukavaa luettavaa ja toivon myös aikasi liikenevän kirjaprojektille, sitä odotan innolla!
    Tuuli ryskyttää ulkona, toivon katon pysyvän paikallaan ja puitten pystyssä, jotta voimme viettää rauhallisen uudenvuodenaaton ystävien seurassa.
    vuoden viimeisin terveisin Tuula

    VastaaPoista
  2. Minäkin toivon pääseväni pian lukemaan sitä suomalaista neuleromaania. :o)

    Mukavaa ja lankaisaa uutta vuotta 2009!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa uutta vuotta ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

    VastaaPoista
  4. Voi, toivottavasti sinun tuleva vuotesi on iloinen ja täynnä positiivisia yllätyksiä! Ja toivottavasti sinun optimistinen suhtautumisesi tulevaisuuteen tarttuu myös minuun. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  5. Oikein mukavaa uutta vuotta 2009! Minäkin jään mielenkiinnolla odottamaan mitä neuleromaanirintamalla tapahtuu.

    VastaaPoista
  6. Sinullekin oikein hyvää kohta alkavaa vuotta 2009!

    VastaaPoista
  7. Hyvää uutta vuotta siulle ja kirjaasi miekin tässä odottelen :)
    Blogiasi on niin mukava lukea, joten uskon kirjasi olevan myös hyvä :)

    VastaaPoista
  8. OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA SINULLE KAISA SEKÄ TIETENKIN SAMILLE!!

    VastaaPoista
  9. Hyvää Uutta Vuotta 2009 Kaisalle ja Samille!
    Kiitokset mainioista jutuistasi, niitä on ilo lukea.


    Tv. Rosina

    VastaaPoista
  10. On todella kuin romaania lukis,kun katsastaa mitä sulle kulloinkin kuuluu!

    VastaaPoista