Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Tämäkin aika on tulossa

Jalasjärven naiskuorolla oli syksyn viimeinen harjoituskerta eilen. Sen käytimme laulamalla läheisen terveyskeskuksen kahdella osastolla joululauluja.

Toisella osastolla potilaita oli tuotu päiväsaliin, toisella ovet avattiin ja lauloimme käytävässä. Olen ollut elämässäni paljonkin tekemisissä vanhusten kanssa, mutta tämä tilanne kosketti aivan erityisesti. Kun ihminen on täysin toisten armoilla, kun omat vaatteet ovat vaihtuneet sairaalan pyjamaan ja oma kotin sängyn ja yöpöydän pariin neliömetriin - kun vieraita ehkä käy harvoin eikä jäljellä ole enää kuin muistot.

"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." (Joh. 21:18)

Kun sitä muistaisi olla kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, mitä omistaa tänään. Sillä muutaman vuosikymmenen perästä olen ehkä itsekin terveyskeskuksen osastolla, pyjamassa, pyörätuolissa, huivi leuan alle sidottuna.

Toivottavasti laulumme tuotti iloa.

6 kommenttia:

  1. En olekaan koskaan ajatellut tuota Raamatun kohtaa tältä kantilta. Olen aina ajatellut sen liittyvän Pietarin kuolemaan, mutta nytpä siihen tuli uutta syvyyttä.

    VastaaPoista
  2. Ja kukapa tietää: tilanne saattaa olla omalla kohdalla sama vaikka jo huomenna.. Vammautuminen tavalla tai toisella ei katso ikää. Hienoa, että jaksatte käydä ilahduttamassa ihmisiä! :o)

    VastaaPoista
  3. Koskettava postaus. Kiitos Kaisa!

    Kukaan ei todellakaan tiedä, milloin itse joutuu sänkypotilaaksi. Siinä sitten makaat päivät pääksytyksin terävä leuka kohti kattoa.

    VastaaPoista
  4. Minusta on ihanaa, että järjestetään jommankumman tahon pyynnöstä lauluvierailuja yms. vuodeosastojen potilaille. Osastolla kun elämä pyörii ruoan, lääkkeiden, sairauden kanssa päivästä toiseen. Tämmöiset hetket katkaisevat pitkästyttävän rutiinin ja ovat tärkeitä niin potilaiden kuin hoitajienkin mielenterveydelle!

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva juttu, vanhukset tykkää laulusta ja varsinkin joululauluista. Mun äiti on siellä jommalla kummalla vuodeosastolla töissä, en vaan tiiä oliko mahdollisesti työvuorossa tuolloin. :)

    Oikein ihanaa ja rauhallista joulunalusaikaa! Olet totisesti jouluihminen :)

    P.S. Meiän kaikki jouluvalot oli hukassa, mut onneks löysin ne viimein eilen. Meinas jo hätä tulla :D

    VastaaPoista
  6. Maartsi, en minäkään ole ennen sitä noin ajatellut! Mutta kun tiistai-iltana tulin kotiin, raamatunlause putkahti yhtäkkiä mieleen ihan uudessa merkityksessä.

    Makepeace ja Piri, viisaasti huomattu. Liian usein sitä ajattelee, että kaikki sairaalassa ovat vanhoja - mutta nuorenkin elämä voi muuttua silmänrpäyksessä. Siksi pitäisi tarttua hetkeen.

    SarSe, toivon mukaan saimme tuoda edes vähän jouluiloa. Yhden mummon näin kaivavan nenäliinaa ja se liikutti.

    Heidi-Orvokki, ihanaa adventtiaikaa sinullekin! :)

    VastaaPoista