Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Paras matka on kotimatka

Eilen Parkanosta lähtien hymyilin itsekseni bussin hämärässä. Koti lähestyi.

Reissu oli antoisa mutta raskas. Helsinki nyt vain on niin sivussa... ;) Ensin sunnuntaina bussilla Tampereelle, sieltä junalla Helsinkiin. Kaksi yötä hotellissa, kaksi tiukkaa päivää tunneilla. Eilen todistus laukussa junalla Tampereelle ja bussilla kotiin.

Ihmettelin taas niitä muita, enemmän tai vähemmän isojen firmojen ihmisiä, jotka ihan luontevasti kertovat miten "tietenkin" tarkistavat vielä työsähköpostit kännykästä kun laittavat illalla herätystä päälle mutta miten "yrittävät" kesälomilla olla sitä tekemättä. Ilkeyttäni erään harjoituksen yhteydessä kerroin, että tehtävän mielikuvitushahmolla on "normaali työ, klo 8-16". Ohjaaja huudahti: "Voi, mistä sellaista saa ostaa!" ja yksi opiskelijoista: "No, ehkä Kehä III takana sellaista vielä on."

Ehkä minä sitten olen typerä, kun minulle elämässä on muutakin kuin työ - vaikka siitä ihan mahdottoman paljon tykkäänkin! Tosin tänään naureskelin, että kai minua nyt opetetaan kaupunkilaiseksi, sillä töissä oli hirveä härdelli päällä - ei todellakaan mitään pehmeää laskua! Silti pääsin neljän jälkeen lähtemään ja ei, en aio lukea työsähköposteja illalla. Sen sijaan piipahdin alakerran uimahallissa valokuvaamassa vesijuoksuryhmää kuvapankkiimme.

Ison kameran jätin reissusta kotiin, mutta kännykän uutta muistikorttia hyödynsin. Siis iloisempiin asioihin. Kuten Fazerille, jossa treffasin jouluvaihtoparini Pian ja rakkaan opiskeluaikaisen ystäväni Anun. Tryffeleihin, joita toin tuliaisiksi Samille ja osastomme väelle. Joulukuusiin, joita bongailin matkalta ja periltä.



Opiskelupaikkaamme, entiseen Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön taloon, jonka kautta kaikki Valtoihin lähteneet ovat kulkeneet - todennäköisesti myös isäni äidin isä, joka kävi Amerikoissa tienaamassa talonhinnan ja menettämässä terveytensä.


Hienonhienoon lounasruokalaan, jossa näppäsin nämä kuvat salaa. Onneksi kaikki varmaan luulivat minun näpyttävän tekstaria! ;) Sundmanilla siis ollaan. Kiviportaat olivat niin korkeat että sääreni riittivät juuri ja juuri.




Presidentin jouluvaloihin, jotka olivat kauniit.


Enkä ainakaan vielä ole kipeä, vaikka odottelin vajaan tunnin junaa Helsingissä asemalaiturilla (sisällä ei juuri viihdy) ja bussia puolisen tuntia Tampereella - mutta sain ainakin valohoitoa!


On hyvä olla kotona. Ei tule minusta kaupunkilaista. Olen liian hidas, joka suhteessa. Täällä koen, etten ole tiellä.
Posted by Picasa

4 kommenttia:

  1. Hih, Keuruu on periaatteessa kaupunki, joten minä olen kai periaatteessa kaupunkilainen, mutta käytännössä... En voisi kuvitellakaan asuvani Helsingissä! Olen kyllä välillä liiankin nopea (eivät meinaa oppilaat pysyä perässä), mutta olen liian temperamenttinen, metsäläinen ja villi mielikuvituskahjo....

    VastaaPoista
  2. Heh, kun keväällä muutin Lapuan kaupungista Jalasjärven kuntaan, tuttavat härnäsivät miten minusta nyt tulee maalainen... :) Tampereella viihdyin kyllä opiskeluaikana ja sinne saattaisin harkita jopa muuttavani, jos sellainen pakkorako tulisi. Mutta Helsinki on liian iso.

    VastaaPoista
  3. Minä luen todella aniharvoin työhön liittyviä sähköposteja kotona. Poikkean periaatteesta, jos olen luvannut hoitaa jonkun asian tiettyyn kellonlyömään mennessä ja jos en ole asiaa saanut hoidettua työpäivän aikana.
    En ole korvaamaton, eivätkä työasiani ole sellaisia, joissa olisi jonkun hengestä kysymys.

    VastaaPoista
  4. joo, helsingissä on kiva käydä mutta en kyllä minäkään siellä tahtoisi asua.

    VastaaPoista