Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Lehväs uskolliset...

Tuumooksia männävuosina seuranneet tietävät, että minulla on omassa kodissani ollut yleensä oikea, noin metrinen pikkukuusi - paitsi viime vuonna, jolloin kuusi oli ihan lattiamallia. Kuusen on toimittanut perille isoveli omasta metsästään. On hurjaa, kun ovikello soi ja avatessa ensimmäisenä vastassa on joko kuusi tai saha... :D

Tänä vuonna isoveli ilmoitti, että kuusen saa häneltä edelleen, mutta kuljetusta hän ei enää 60 km päähän lupaa. Niinpä päädyimme Samin kanssa siihen, että kelpaa meille muovinenkin.

Lapualla käydessämme piipahdimme JKK Liiverissä ja kysyimme kuusta. Ostimme mallin, joka oli esillä koristeltuna - kauniilta näytti.

Itsenäisyyspäiväviikonloppuna olemme puuhanneet kaikenlaista joulun eteen. Sunnuntaina Sami otti lopulta kuusilaatikonkin esiin. Hän oli isonveljen kanssa vitsaillut, että se on tietysti saksalaisten insinöörien suunnittelema, ja joka oksa pitää ruuvata paikalleen yksitellen - todellisuudessa kuvittelimme ostaneemme kuusen, joka on ehkä parina-kolmena palana, ne tökätään toisiinsa ja oksat taivutellaan esiin.

No, se oli insinöörimallia. Oksat ja runko oli värikoodattu. Viittä eri väriä. Tässä vaiheessa meinasi usko loppua... (Korissa ei sentään ole käyttöohjeita vaan joulukirjoja! :)


Ei, tämä ei ole promootion seppeleensitojatar, tämä on Kaisa joka kokoaa kuusta. Eli taivuttaa jokaisen oksan jokaisen haaran esiin.


Ei niitä sentään ruuvata tarvinnut...


...vaan pöyhimisen jälkeen punaisella merkityt oksat naksautettiin punaisella merkityn renkaan reikiin jne. Eniten työtä oli näissä alaoksissa, ne olivat pisimpiä.


Alhaalta kavuttiin ylöspäin...


...ja lopuksi pantiin paikalleen latva. 210-senttinen kuusemme on valmis!

Etsi kuvasta tonttu! Ja Härkäjyrällä joskus käyneet: jos verhoista saatte dejavu-tunteen, niin se on ihan oikea. Saatihin äireeltä sen joskus kurottamat pohojalaaset tuvankarteekit ja Sami ne lauantaina laittoo klasiihin.

Iloa teidänkin jouluvalmisteluihinne!

5 kommenttia:

  1. Huh, onpas monimutkainen kuusi! Onneksi me satuimme ostamaan sellaisen kolmesta osasta koottavan, jonka mies saa ihan yksin kasaan ;)(häntä ei mikään näpertely kiinnosta). Minä kun olen allerginen kaikelle, niin muovikuusi on turvallisin.

    VastaaPoista
  2. Onpa todella hienon näköinen kuusi! Ja löysin sen tontunkin kuvasta =)

    VastaaPoista
  3. Hienon näköinen kuusi tuli - kädentaitoisella toki liki käsintehty!

    Itse onnistuin jo meidän kuusen kaatamaankin sisääntullessani (reppu selässä ja lapsi sylissä) ja nyt pitää koristella osittain uudelleen. En edes kuvaa ehtinyt vielä ottaa.

    VastaaPoista
  4. Voiko tämä olla ollenkaan tottakaan! Kuusi on komea, mutta taidan tyytä omaan 30 senttiseen muovinysääni, jonka punaiset lamput jo ilahduttavat ja kummastuttavat naapureitakin.

    VastaaPoista
  5. no huh, on siinä ollu hommaa! :D meillä on kotona semmoinen kolmesta osasta koottava. saa siinäkin kyllä oksia levitell, mutta on ne sentään olleet kiinnitettyinä alusta asti. :) itellle laitan aina oikeen kuusen . pienen, mutta aidon. :) varmaan haetaan se tän viikon lopulla kun mulla on vapaata.

    VastaaPoista