Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 20. joulukuuta 2008

Joulun ulkoiset puitteet ovat meillä valmiit

Tänään olemme siivonneet. Sami on porstannut roskakaapin ja pyyhkinyt sen jälkeen muita keittiön nurkkapuolia, minä olen vaihtanut lakanat ja pessyt pyykkiä. Sitten Sami imuroi ja minä kuljin perässä mopin kanssa. Pölyt olen pyyhkinyt jo viikolla, vessan ja kylppärin pesen alkuviikosta.

Meillä on nyt joulu ulkoisesti - ja alkaa olla sisäisestikin. On se joulumieli vain kumma, se hiipii sydämeen puolisalaa!

Tällä kertaa kuvapläjäyksenä osaa meidän joulukoristuksistamme. Pahoittelen kuvien "laatua", kun yrittää säilyttää tunnelman ja välttää salamaa, ei tulos ole aina kehuttava...

Tämä pupu on jouluperheen uusin tulokas. Työpaikallemme ilmestyi kahvitunnilla toissa perjantaina nainen, joka sanoi myyvänsä käsitöitä. Millaisia käsitöitä - aivan upeita ompeluksia, joihin kuului "jussipusseja" muovipussien säilytykseen, kasseja, pyyhkeitä jotka voi kiinnittää uuninkahvaan, wc-paperitelineitä, pupupyyhkeitä... Meitä akkoja pyöri kiljuva lauma myyjän ympärillä, ja hänen piti tehdä vielä maanantaina toinen reissu.

Minäkin sorruin, ja se sortuminen oli suuri. Tämä pupu adoptoitiin ihan itselle. "Mekko" on irrotettava, ja sen alaosa on froteepyyhettä. Kaiken lisäksi mekon voi kääntää toisinpäin. Pyyhimme siis keittiössä käsiä mekon etureunaan joulun ajan, ja sitten mekon voi pyöräyttää toisin päin ja pyyhkiä kädet toiseen liepeeseen. Kun koko helma on käytetty, pannaan mekko pyykkiin ja puetaan pupulle puhdasta.


Tuohon juuri punatulkkutilkulla koristeltuun irtomekkoon päädyin pupun alkuperäisen mekon lisäksi ihan vahingossa. Sami hoksasi heti, että sehän sopii keittiöömme kuin nenä päähän, sillä meillä on talven ajan Samin vuosi sitten Lennolilta ostamat ihanat tulkkuverhot. Niinpä ripustettiin ikkunaan myös pari vanhaa villalankatulkkua, joista olen aina pitänyt. Toinen on ns. naistenmessuilta, joita Lapuan seurakuntatalolla pidettiin aikana ennen Vanhan Paukun saneerausta ja joulumessuja, toisen olen tainnut vääntää joskus itse omin pikku kätösin. Kuvaan ei mahtunut serlarulla, jossa tietysti myös on tulkkuja!


Keittiössä on muutakin historiaa. Tämän tonttunauhan toi Alapään pyhäkoulun joulupukki joskus 1970-80-lukujen taitteessa. Vieläköhän nykypäivän pyhäkoululaisten joululahjat ovat tallessa 30 vuoden päästä? Tämä ei nimittäin ole ainoa pyhäkoulupaketista tullut koriste, joka on yhä olemassa - pitäisikin tehdä ryöstöretki isonveljen ja kälyn haltuun jääneeseen koristevarantoon!


Tässä todellista antiikkia: käsittääkseni minuakin vanhempi tonttu, joka kaverinsa kanssa koristaa nyt keittiön seinää. Teipinjäljet ovat muistoja ajalta, jolloin meillä tontut kiinnitettiin teipillä ikkunoihin. Pitäisi varmaan laittaa nykyään teippiä tontun taakse, ettei sinitarra tee rasvaläikkiä vanhaan kartonkiin.



Keittiön seinällä on tämäkin vanhus, jonka ikää en tiedä - ehkä samaa ikäluokkaa kanssani? "Joulukuvatukset" (isonveljen ilmaus) ovat aina kuuluneet perheemme koristelutraditioon. Tämän kuvan nurkat ovat lukuisten kiinnityssysteemien jäljiltä kuluneet, mutta vielä se toimii - ja opetti tänä vuonna 2,5-vuotiaalle Valtterille sanan tonttu. Ikkunasta niitä kurkittiin tässä yhtenä iltana...

Työhuoneessa minulla on aarre, jonka isoveli on saanut 7-vuotiaana, jouluna 1963 Aku Ankan Joulumantelin lisukkeena. Joulu Ankkalinnassa kuvaa "kolmiulotteisesti" Akun ja ystävien joulunviettoa ja on minulle kauhean rakas. Joskus Aku Ankassa kerättiin lukijoiden kertomuksia rakkaimmasta Disney-esineestään, mutta en laiskuuttani saanut tästä juttua matkaan - harmittaa.


Tämän Martta Wendelinin kuvan olen muistaakseni ostanut joskus Isonkyrön Villavintistä. Olen heikkona Wendeliniin.


Samin joulukoristeet ovat olleet muuton jälkeen kateissa (minun omani tuotiin Lapualta äidin ja isän nykyisestä asunnosta vasta syksyllä, joten ne pysyivät tallessa :). Kun Sami tänään vei matkalaukkuamme vinttiin, lähdin mukaan taskulamppu kaverina. Löysimmekin koristeet, niiden joukossa mm. tämän Samin äidiltä saamamme enkelin. Tähän asti se on roikkunut jouluisin Samin ikkunassa jouluvaloissa, nyt se pääsi kuuseen.


Samin pöytäkuusi toi aikanaan joulun yksiöön. Nyt se herättää hyviä muistoja makuuhuoneen kirjoituslipaston päällä.


Elettiin joulukuuta 1986, ja teimme Poutun koulussa käsityötunnilla tonttuja. Minulla on hämärä muistikuva, että olisin saanut opettajalta huomautuksen liiallisesta kimalteen käytöstä - oli tietysti hintavaa ja minä käytin sitä tuhlaten - mutta kun se oli niin ihanaa 12-vuotiaan silmissä...


Tämän kynttilän olen esitellyt ennenkin. Sain muoria pusuttavan joulupukin lahjaksi jouluna 1984, kun olin 10-vuotias. Tuolloin olivat muotia nämä hahmokynttilät, joita ei kuitenkaan malttanut polttaa. Vähän on pukin punainen nuttu kärsinyt vuosien saatossa, mutta pusu on yhtä hellä kuin ennenkin.


"Kirjaseimen" sain isoltaveljeltä muistaakseni viime jouluna. Tukevatekoisena se pysyy sievästi kirjahyllyn reunalla, vaikka takana on tavaraa, mm. kastemaljani...


Olkipukin olen saanut joskus kauan sitten sylikummeiltani. Ihmeesti se on säilynyt niin hiirten kuin ajan hampaankin haukkauksilta.


Tässä erittäin pimeässä kuvassa yritän esitellä kaunista joulumansettia, jonka hankin joku vuosi sitten seurakunnan myyjäisistä - pitivät omat, kun Paukun hälinään hukkuu. Palovaarallinen kun kynttilä kuluu, mutta tykkään!


Puisen kuusenmaatuskan (toisella puolella on kuusendjeduska) sain ystävältä kesällä 2006, kun juhlimme syntymäpäivääni Näyttelijöiden talossa Pietarissa.


Illan olemme viettäneet kumpikin omassa sohvannurkassamme lueskellen. Sami on selannut Jalasjärven kotiseutukuvasto I-II:a, jonka ostimme eilen - niitä tilattiin kuntaan, ja hurmaannuin täysin kirjoista, joihin on koottu Jalasjärven jouluissa julkaistut valokuvat vuosilta 1968-2007. Osa kuvista on yli 100 vuoden takaa, osa kunkin vuoden varrelta. On upeaa tutkia, miten tuttu maisema on muuttunut. Minä olen lukenut isonveljen lehtiä, joita meille on kasaantunut aikamoiset määrät.

Huomenna ajelemme Eskoon palvelukeskukseen viemään Maria-siskollemme jouluterveisiä. Jos sitä jaksaisi sitten pyörähtää vaikka Jyskissä, jokohan siellä ovat joulukoristeet alessa...

Hyvää neljännen adventtisunnuntain aattoa!

2 kommenttia:

  1. olipas nostalginen postaus. monista koristeista tuli mummula mieleen. :)

    VastaaPoista
  2. Kauniita koristeita. Minun aarteitani ovat joulupukkikoristeet, jotka on askarreltu 70-luvulla mainoksesta leikatuista kuvista. Pupu on aivan ihana! (Minähän en ole se, joka tykkää pupuista...)

    VastaaPoista