Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Oli pyhäinpäivä

Eilen olin niin tärinässä matkakertomukseni kanssa, etten edes maininnut pyhäinpäivää. Meillä se tosin menikin lähinnä toipuessa. Kurja keli ei houkutellut edes hautausmaakävelylle, mutta sumean ikkunalasin läpi otin kuvia sankarihaudasta. Todellisuudessa se oli mahdottoman kaunis, kuva antaa vain kalpean aavistuksen.


Tuossa toisessa kuvassa ikkunalasiin heijastuvat meidän syysvalomme, joista pikkuisen tarkempaa kuvaa alla. Minä tykkään marras-joulukuun pimeydestä, koska silloin saa käyttää valoja! Ikkunallamme roikkuu lehtiköynnös, jonka marjat ovat pikkuisia lamppuja. Olohuoneen pöydälle taas on lasivadille kiepautettu lasihelmi-valosarja. Ajastin sytyttää ja sammuttaa ne aamuin illoin. Kun toisia ahdistaa syksy, minua ahdistaa tammi-helmikuu, jolloin kaikki ihanat valot riisutaan pois, on vain pimeää ja liukasta.



Eilen illalla Samiin iski mahatauti, ja minullakin nipisteli. Onneksi molemmat toivuimme illan aikana, mutta kävimme silti hakemassa huoltamolta jaffaa ja mustikkakeittoa - varmuuden vuoksi. Totesimme kelin kauheaksi, auraamattomilla pihoilla sohjo oli jäätynyt. Paljon parempi ei tilanne ollut tänään, kun lähdin töihin. Aivan, taas! Onneksi tällä kertaa vain hain kukkakaupasta tilaamani esiintyjien kiitoskukat ja istuin sitten tunnin verran seurakuntakeskuksessa myymässä lippuja konserttiin.

Minua yritettiin saada myös ojentamaan ne kiitoskukat, mutta siitä hommasta pääsin kun kauniisti pyysin. Olen ollut kuusi päivää putkeen töissä, niistä yksi sunnuntai-iltayö vaalijuoksua ja kaksi reissupäivää, ja vaikka Raimo Sirkiän ja Maija Weitzin ohjelma kuulosti erinomaisen ihanalta, en jaksanut ajatellakaan jääväni odottamaan konsertin loppua.

Sami haki minut lipunmyynnistä ja tipsuttelimme kaupan kautta. Jalkakäytävät olivat sulat, mutta pihoissa ikäviä yllätyksiä. Meillä ajotie viettää kohti pihaa, ja se vaati koko lailla aikaa ja innovatiivisuutta, ennen kuin olin ehjänä portailla. Omaa tyhmyyttä kun en ottanut autoa, mutta kun matkana reissu oli aivan olematon. (Tästä se taas alkaa - käynnistääkö auto 100 metrin matkan takia, vai tipsutella henki kurkussa?)

Sanoinkin Samille, että on kaksi syytä siihen, miksi olen luontainen organisoija: a) olen nainen, ja naisen täytyy ainakin tiettynä aikana kuukaudesta etukäteen miettiä missä on vessa ja missä välissä sinne pääsee ja ehtii, ja b) olen OI-ihminen, ja minun täytyy liukkaalla kelillä aina ajatuksissani käydä kävelyreitit läpi ja harkita, mistä kiertää ja miten, ettei kaadu ja katko luitaan.

Siksi vetoomus kaikille, joilla on mitään tekemistä teiden ja pihojen kanssa: Suomenmaassa on paljon hiekkaa, KÄYTTÄKÄÄ SITÄ! Tulee paljon halvemmaksi kuin korvata katkenneita jäseniä.

Nyt menen ruokalevolle, haimme rikollisesti pitsat tämän päivän ruuaksi. Illalla keitetään kanakeittoa koko viikon varrelle.
Posted by Picasa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti