Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 10. marraskuuta 2008

...mutta muutama sanakin


Häät ovat siis kunnialla ohi. Kaikki meni kuten pitikin. Jopa Parkinsonin tautia sairastava isäni jaksoi tulla kirkkoon, vaikka hänet vietiinkin sitten kotiin lepäämään. Seurakunta niiskutti kohtuullisesti vihkimisen aikana - ellen ihan väärin kuullut, niin jopa "kaiken kokeneen" tuomiorovastimme ääni värähti hänen puhuessaan isolleveljelle ja kälylle. Ja kun he sitten kääntyivät ja lähtivät alttarilta, väittäisinpä Suomen suurimpien urkujen tanssineen riemusta - en muista ikimaailmassa kuulleeni niiden pauhaavan niin riemullisesti. (Tai ehkä se oli vain hyvä soittaja! Kiitos Tommi.) Eikä ulkona satanut, kun kiljuimme ja heitimme serpentiiniä vastavihittyjen niskaan.

Virranniemen entinen pappila osoittautui erinomaiseksi juhlapaikaksi, kun meitä oli pikkuisen yli neljäkymmentä. Ruoka oli uskomattoman hyvää ja sitä oli paljon - syömme sitä edelleen! Ohjelmassa oli sopivasti naurua ja liikutusta, hengellisyyttä ja riehakkuutta, venäjää ja suomea.

Kotona sitä ei heti osannut mennä nukkumaan, ja vielä tänään väsy on kova. Mutta muuten on iloinen miel!

Posted by Picasa

2 kommenttia:

  1. Onpa hyvä, että isäsi jaksoi osallistua häihin. Isällesi häät olivat varmaan tosi merkittävä tapahtuma.

    VastaaPoista