Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Päivät ei oo sisaria...

Tämä päivä oli huomattavasti eilistä hauskempi. Ei eilisessäkään muuta vikaa ollut kuin että minuun iski mielipuolinen väsy. Iltapäivällä se paisui kahvista huolimatta niin kauheaksi, että otin sen viitos-meemissä mainostamani kofeiinitabletin. Vaikka kuskaan niitä laukussa, en käytännössä ota tabua kuin äärimmäisessä hädässä - tämä oli sellainen.

Tabletista johtuen tai siitä huolimatta kaaduin kotiin päästyäni sänkyyn ja nukuin. Herätessä olo oli surkea. Palelin - olin palellut jo koko iltapäivän - enkä olisi jaksanut liikkua mihinkään. Raahauduin sentään kauppaan Samin mukana ja se virkisti sen verran, että loppuilta oli siedettävä. Tosin heti kaupasta tultua vedin pyjaman päälle ja painuin peiton alle lukemaan lehtiä, ei mitään nettisurffailua tai neulomisia!

Lepo tekikin hyvää, sillä vaikka myös tänään on ollut väsy, se on pysynyt inhimillisissä rajoissa. Lisäksi sain ensinnäkin esimieheltäni luvan mennä koulutukseen - aiheena markkinointi OTO. Ensimmäiset kaksi lähiopintopäivää ovat lokakuun lopussa ja toiset joulukuun alussa, joten Helsingissä tulee nyt hypättyä - onneksi sentään ovat niin pitkiä päiviä, että olen aina reissussa kaksi yötäkin kerrallaan. Päivän reissut Helsinkiin sujuivat vielä 10 vuotta sitten, mutta eivät enää... Kiva kuitenkin päästä koulutukseen, arastelin kysyäkin kun ajattelin, ettei vs:lle mitään kuulu. :)

Toiseksi Lapuan kirjastosta soitettiin. Ovat suunnittelemassa siellä Seinäjoen kaupunginkirjaston mallin mukaista Lukuseikkailua, ja minua pyydettiin sen kummiksi samaan tyyliin kuin Timo Polari on seinäjokisten alakoululaisten tempauksen kummi. Esmentelin aluksi, enhän minä ehdi päivätyöltäni vierailemaan kouluaikaan missään, mutta suostuin sitten "virtuaalikummiksi"

Hassua. Viime vuonna Lapualla olin työttömän ja muuta ei ollut kuin aikaa, eikä mua kukaan mihinkään tahtonut. Nyt muutaman kuukauden sisään on tullut Lapualta montakin puhelua joissa on pyydetty johonkin puhumaan tms. Vähän vain myöhään!

3 kommenttia:

  1. Kas vaan, tulipa taas todistettua, että jolla vähän on, se vähän saa ja jolla paljon on, se paljon saa! Lisätöitä esimerkiksi.

    Toivottavasti uusi flunssa-aalto ei nyt ole iskemässä teidän talousteenne. Minä olen kovasti harkinnut kirkasvalolamppua, josko se piristäisi.

    VastaaPoista
  2. Sellaista se elämä on. Kun ei tahtoisi enää lisää hoidettavaa, sitä vaan tulee. Ja sitten kun sitä kaipaisi, sitä ei tule mistään.

    VastaaPoista
  3. Sellaista se elämä on. Kun ei tahtoisi enää lisää hoidettavaa, sitä vaan tulee. Ja sitten kun sitä kaipaisi, sitä ei tule mistään.

    VastaaPoista