Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Muissa maailmoissa

Torstai-iltana pengoin hurjasti sähköposteja. Minähän en hävitä henkilökohtaisia viestejä, vaan säilön ne koneen kovalevylle, joten sieltä on luettavissa minun ja ystäväpiirini historiaa vuodesta 2001 alkaen - silloin hankin oman nettiyhteyden. Piti löytämäni viesti, jossa oli kuva, joka piti tulostaa ystävälle ("jonka Jaakko rakensi..." :).

Sitä viestiä ei löytynyt - olen siis joskus deletoinut jotain! - mutta unohduin lukemaan muuta. Oli oikein munaskuita kääntävä (ja tämän kukin saa käsittää miten tahtoo) sukellus elämääni vuosituhannen alussa. Oi niitä aikoja, onneksi ei tarvitse elää uudelleen... Vaikka oli siellä paljon mukavaakin (Mööville terkkuja, BKT-sammakko esiintyi!) niin olinpa taas kiitollinen, kun elän tänään tässä ja nyt.

Hauskana yhteensattumana kilahti samana iltana Facebookin chatti. Talouskoulukaverini, jonka kanssa opiskelimme yhtä aikaa Tampereella ja kahvittelimme toistemme luona, otti yhteyttä. Päivitettiin siinä sitten kuulumisia puolin ja toisin ja todettiin, että olipa mukavaa. Hauska sukellus menneisyyteen!

Eilen olimme Samin kanssa töiden jälkeen Seinäjoella asioilla, ostin mm. uudet kengät (ne vanhat siirrän huutoon viikonlopun jälkeen, ellei ostajaehdokasta sitä ennen ilmaannu). Sitten menimme käymään Inkerin kirkossa työskentelevän ystävän luona, joka oli työasioissa Seinäjoen-kodissaan.

Ehdimme juoda kahvit, kun ovikello soi ja paikalle ilmaantui neljän naisen iskuryhmä ystävän työpaikasta, kaikki olivat osallistumassa Seinäjoella järjestettäviin diakoniapäiviin. Lisää teetä ja voileipiä ja kakkuja, puhetta ja naurua suomeksi ja venäjäksi, yhteisiä tuttavia ja asioiden selittämistä, porina joka täytti asunnon ja lämmitti sen kuin takkatuli. Hetkittäin tuli sellainen olo, kuin olisimmekin istuneet ystäväni luona Pietarissa eikä Seinäjoella.

Matkakohteet ovat joskus yllättävän lähellä. :)

1 kommentti:

  1. Täytyypä ruveta seuraamaan tätäkin blogia!

    Haluatko vinkin? Kerron sen silti. Ehkä olet tehnytkin niin, mutta ota viestit ym. tärkeät tiedostot ulkoiselle kovalevylle tms. Meiltä levisi kone pari vuotta sitten yllättäen (niinhän ne aina tekevät) ja siinä meni paljon matskua, josta ei ollut varmuuskopiota.

    VastaaPoista