Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 23. lokakuuta 2008

Demokratia käy työstä

Käynnissä olevat kunnallisvaalit työllistävät kunnantalon väkeä kohtuullisesti, osaa heistä ylikin sen. Minä olen päässyt vähällä, olen ainoastaan ollut avaamassa ennakkoäänestyksen lähetekuoria, ja ensi sunnuntaina menen töihin auttamaan varsinaisten vaalikuorten avaamisessa, ääntenlaskussa jne.

En ole ikinä ajatellut, mitä kaikkea hommaa on vaaleissa. Mieletön työ etukäteen - mieletön työ vaalien aikana - eikä se edes lopu siihen, vaan ensi viikolla on keskusvaalilautakunnan tarkistus- tms. kokouksia.

Jonkun pitää tosiaan avata ne lähetekuoretkin - käsin, tai sentään patterikäyttöisellä "sirkkelillä", mutta silti. En ole tiennyt sitäkään, että kun muutaman sata kuorta avaa, alkaa aistia niiden hajun - keltaisissa kuorissa on niin väkevä oma hajunsa, että astmaan taipuvainen työkaveri kaipaa "hemohessiä".

Sitäkään en ole tajunnut, että on väliä sillä, miten vaalikuoren laittaa lähetekuoreen. Jos oikeakätinen henkilö pitää lähetekuorta auki niin, että osoitepuoli on hänestä poispäin, hän suurella todennäköisyydellä laittaa vaalikuoren "väärään" reunaan - eli edestä katsoen siihen vasempaan päätyyn, josta päällyskuoret avataan.

Jokainen lähetekuori pitää tunnustella: jos vaalikuori tuntuu oikeassa päädyssä, vasemman voi vetää huoletta auki. Mutta jos ja kun ei, teimme kaikenlaisia temppuja saadaksemme sen liikkumaan lähetekuoren sisällä: kuorta hakattiin pöydän pintaan tai reunaan, vaalikuorta yritettiin työntää lähetekuoren sisällä... Kerran-pari kävi niin, että vaalikuori ei kerta kaikkiaan liikkunut mihinkään ja aukeni samalla kuin lähetekuorikin. Ei muuta kuin uusi vaalikuori kehiin - vaalisalaisuus säilyttäen. Huh.

Tänään alkoi huumori olla jo tasoa väsymys potenssiin lähestyvät vaalit.
  1. Paikallislehteä selatessa ilmoitin antavani ääneni mieluimmin sellaiselle, jonka naama on vähiten kulunut lehden palstoilla.

  2. Vaalilippuun lupasin kirjoittaa "terveisiä M:lle" eli työkaverille, joka ilmoitti silloin hylkäävänsä armotta lippuni.

  3. Kehitimme ajatusta. Entä jos kirjoitan vaalilippuun aivan asiallisesti ehdokkaan numeron, mutta sujautan väliin ohuen paperin, jossa lukee "terveisiä M:lle" - lippua leimaava ihminen ei voi nähdä, onko siellä välissä jotain. Hylätäänkö se? Siinäpä purtavaa keskusvaalilautakunnalle!

  4. Toisen työkaverin kanssa päätimme, että menemme yhtä aikaa äänestämään ja testaamme, kuinka kauan kopissa saa seisoa ennen kuin joku tulee hakemaan pois.
No, leikki leikkinä. Kunnallisvaalit ovat oikeasti tärkeät varsinkin nykyisenä aikana, jolloin ihmisen arvo on suoraan verrannollinen hänen pankkitiliinsä. Eipä siis tulisi mieleen oikeasti riskeerata omaa ainokaista ääntään - jota en siis ole vielä antanut. Meiltä kun on lyhyempi varsinaiseen äänestyspaikkaan kuin ennakkoäänestyspaikkaan! Kipaisen siis uurnilla sunnuntaina ennen töihin menoa.

1 kommentti:

  1. No eipä tule noitakaan seikkoja ajatelleeksi silloin kun manaa miten hitaasti kunnasta äänet ilmoitetaan keskusvaalilautakuntaan tai mihin ne nyt meneekään. Elät jännää elämää tai vähintään ainakin opit käsittämättömiä asioita!

    VastaaPoista